Välillä heittäydyn runoilemaan

Minun pieni sydämeni

Minun pieni sydämeni,
ei koko täytä kämmentäni,
se on niin, niin pieni,
kuin pieni on myös mieli.

Sielt´ tihkuu läpi elon uute,
niin kova on sillä puute.

Huuto kuuluu- enkö jo saisi
ett´ joku minuakin rakastaisi!

Ei se osaa pyytää eikä se saa
tyytyy osaansa ja vain vaikertaa!

Tuskan koura sitä puristaa ja hiertää,
veri pakenee, kun kireämmälle kiertää.

Nyt ei tihku, norona soluista vuotaa
elon uutetta sydän suoltaa,
kunnes: loppuu uute, loppuu tuska
tunne on kohta kangastusta.

Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni,
pienempi kuin koskaan
häviääkö muuhun loskaan?

Arpeen peittyy noron kolo
paranee hiljaa elon olo.

Kasvaa sydämelle hento kuori
hento alkuun kuin kaarna nuori

Suojaa saa pieni sydämeni
ei vieläkään täytä kämmentäni
kuori kasvaa ja vahvistuu
kohta pinta on kuin umpiluu!

Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni.
Kuori kasvaa ja vahvistuu,
Se suojas´on, mutt´ surkastuu!

Sisus kuivuu rusinaksi
kuori vahvuu panssariksi.
Ei sisään pääse elon uute
vaikk´on kova puute.

Yritäpä tulla tuska kourinesi,
on ehtynyt kaipuun mesi!

Enää et pysty, kykene et
vaikk´niin kovin kaivannet!
Ei halkee kuori vahva
Ei kouraasi löydy kahva!

Kirjoitti 2015 oma käsi