Sote-uudistusta oululaisittain

Oulun kaupunginvaltuuston hyväksyessä säästöjä vaativan budjettiesityksensä kirjauksena olivat mm. selvät ohjeet, että hallinnosta pitää käsiä saada perustehtäviin. Hyvinvointipalveluissa hallinnon keventäminen on kuitenkin vain osa suurta kokonaisremonttia. Osa kasvaneista kustannuksista selittyy kalliilla hoitomenetelmillä sekä kalliilla lääkkeillä. Etupäässä kuitenkin syynä on se, että toiminnat ovat alkaneet ruokkia itse itseään eikä asiakas/kuntalainen tai järkevät hoitopolut enää pitkään aikaan ole olleet keskiössä. Muutoksen aikaansaaminen sotessa on äärimmäisen vaikeaa. Jos yrität saada säästöjä erikoissairaanhoidosta, ihmisiä vähintään kuolee, kun eivät saa tarvittavia sydänleikkauksia jne. Ja kustannukset jatkavat kasvuaan. Onko kuitenkaan ihmisten sairastavuudessa saatu merkittäviä muutoksia aikaan – rahallisista panostuksista huolimatta? Ei. Uusimpien tutkimusten valossa ihmisten sairastavuus Kelan myöntämien sairauspäivärahakorvausten perusteella on jatkanut kasvuaan. Mikä siis mättää?
Terveydenhuoltoon on rakentunut raskas ja kallis ja usein joiltakin osin toimimaton ja keskenään eri polkuja kulkeva organisaatioketju. Yksittäisen työntekijän on hyvin vaikea edes hahmottaa, kuinka kimurantti systeemi onkaan. Oulussa hyvinvointipalvelujen budjetti on runsas 550 miljoonaa euroa. OYS ja sairaanhoitopiiri nappaa yhden kolmanneksen, siis 190 miljoonaa euroa. Kaupungin omiin palveluihin jää loput, runsaat 350 miljoonaa. Jos katsoo tilastollisesti sitä, kuinka paljon Oulussa on ikäihmisiä ja kuinka monet heistä tarvitsevat hoitoa/hoivaa, kuinka paljon työikäisistä käyttää muita kuin työterveyshuollon palveluja tai kuinka monet lapsiperheistä tarvitsevat sosiaali- ja terveyden-huollon palveluja, niin luulisi tämän rahan riittävän jos aidosti ja oikeasti palveluja tarvitseva kuntalainen/asiakas on keskiössä ja hänelle räätälöidään palvelut, suunnitellusti ja kaikkia terveydenhuollon toimijoita sitovasti. Tämän suunnitelman perusteella sitten katsotaan, voidaanko jotakin tehdä jo ennakoiden, auttaisiko esim. viikoittainen aktivointi ”ostetun” kaverin kanssa, olisiko oikea apu esim. ruokakassi kerran viikossa tai päivittäinen huolenpito kotona, jos siltä vältetään muutama yhteispäivystyskäynti tai vältetään esim. pysyvä laitoshoito. Asiakasryhmille pitää -ei ainoastaan rakennella käypähoito-suosituksia, vaan hahmottaa hoitopolku terveydenhuollon järjestelmästä toiseen, jota noudattamalla hoitoa tarvitseva ihminen saa palvelut ja kustannukset pysyvät edes jollakin tavalla hallinnassa. Ja jos tarvitaan erikoissairaanhoitoa, sisällytetään se osaksi kokonaissuunnitelmaa, ostetaan tämä palvelu, päätetään, ketkä ja missä ne palvelut tuotetaan ja millä hinnalla, mutta palautetaan niin pian kuin mahdollista hoito/huolenpito takaisin perusterveydenhuoltoon.
Tulevissa hyvinvointikeskuksissa ja -pisteissä yksittäisen työntekijän tehtävät tulevat ehkä muuttumaan, mutta muutokset ovat myös mahdollisuus saada uutta näkemystä ja työniloa omaan tekemiseen. Muutokset vaativat uutta ajattelua kaikilta. On muistettava, niin meidän päättäjien kuin työntekijöidenkin, että jokainen palvelua tarvitseva asiakas/kuntalainen on ikään kuin työnantajan roolissa, siis palkan maksajana ja palvelujen määrittelijänä. Kaikki tekeminen pitää tähdätä heidän palvelujensa turvaamiseen. Kun kulunut sanonta: asiakas on kuningas, näkyy työssä, olemme onnistuneet ja päässeet siihen samaan, minkä esim. yksityinen terveydenhuollon palvelujentuottaja on oivaltanut. Siellä, että raha tulee taloon palveluhenkisyyden myötä, on hieman ehkä siivittänyt asenteita. Julkista terveydenhuoltoa pyöritetään kuitenkin vero-euroilla, ei millään kasvottomalla rahalla, jolla voisi rietastella mielin määrin tai kääriä taskuihinsa ilman sen suurempaa eettistä omaatuntoa.
Minä, niin kuin muutkin oululaiset veronmaksajat, haluamme rahalle vastinetta - sitä parasta oululaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista, mitä alueelta löytyy. Tästä ja vastuullisesta yhteisten rahojen käytöstä kantavat vastuun poliittiset päättäjät, niin lautakunnissa kuin valtuustoissakin, jotka on äänestetty pitämään huolta veronmaksajien yhteisestä hyvästä.