Hyvinvointipiste – pelkkää terveyskioskitoimintaako?

Oulussa ollaan valtakunnan etunenässä tekemässä omaa suurta remonttia sote-palveluissa. Lähtökohdaksi on otettu palvelujärjestelmän keventäminen kaikkialla kaupungissa. Nyt kuuluu palautetta, että vastaanotoille ei pääse, jonot ovat pitkät, palvelut eivät pelaa. Jotain on siis tehtävä. Oulussakin sote on kustannuksiltaan kallis suhteessa palveluja käyttävien määrään. Uudistuksesta puhutaan uusilla sanoilla - hyvinvointikeskus, hyvinvointipiste. Mitä ne tarkoittavat? Talousarvion 2014 yhteydessä valtuusto päätti, että ”hyvinvointikeskuksia” olisi ainakin Haukiputaalla, Kaakkurissa, Kiimingissä ja Kontinkankaalla. Muut isot hyvinvointikeskukset ja niiden paikat määräytyvät tulevaisuudessa. Samalla linjattiin, että Höyhtyälle suunnitellaan hyvinvointipiste ja Oulunsalossa, Yli-Iissä ja Yli-Kiimingissä toimivat hyvinvointipisteet, joissa on asiakaslähtöisesti tarjolla neuvola- ja lääkäripalveluja. Itsellenikin tulleen palautteen perusteella näiden "pistealueiden" kaupunkilaiset kokevat nyt, että heidät laitetaan eriarvoiseen asemaan. Joillakin alueella Oulussa palvelut annettaisiin hyvinvointikeskuksesta ja jollakin toisella alueella ”vain” pisteestä. Näinhän asia ei suinkaan ole. Hyvinvointipiste ohjaa ajattelua terveyskioski-tyyppiseen pisteeseen, josta saa- ” jotakin”. Hyvinvointipistetasoisilla palveluilla tarkoitetaan kuitenkin asukkaiden ”nurkkajuuriin” tulevia palveluja, kotiin tuotavia, sähköisiä, ennaltaehkäiseviä, liikkuvia palveluja, etäkonsultaatioita jne. Siis helposti saatavia lähipalveluja. Apua tarvitsevan ei tarvitse mennä hyvinvointikeskukseen saakka saadakseen esim. leikkauksen jälkeen ompeleet haavalta poistetuksi. Eikä kotiapua tarvitsevan ihmisen luona juokse useampia työntekijöitä samana päivänä. Kun näitä hyvinvointipiste-tasoisia palveluja suunnitellaan eri aluille, huomioidaan se, millaisia ihmisiä alueella asuu. Lapsiperhevaltaiset alueet tarvitsevat neuvolapalveluja ja ikäihmisten asuttamalle alueelle tarvitaan kotona pärjäämistä tukevia palveluja. Hyviä kokemuksia on saatu mm. Tuiran hyvinvointipistekokeilusta. Ja mikä parasta, itse fyysisen hyvinvointipisteen tiloissa voi toimia muitakin toimijoita, Oulu10, asukastupa, kirjasto, lähiruokala, apteekki, Kela jne. Keskustan alueella yksi hyvinvointipiste voisi olla esim. Aleksinkulmassa, jossa käy paljon ikäihmisiä erilaisissa kerhoissa. Tiedän aidosti, että kehittämällä näitä lähipalveluja, hyvinvointipistetasoisia palveluja, ympäri kaupunkia- ei vain edellä mainituille alueille - saamme koko sotea käännetyksi keveämpään suuntaan. Uskon, että uusi toimintamalli kehittää myös meidän oululaisten yhteisöllisyyttä ja opimme samalla, uudelleen ja pikkuhiljaa naapurista välittämisen kadonneen taidon. Jos lähipalveluista ei apu löydy, seuraava kahden kynnyksen palvelu on hyvinvointikeskus. Sinne mennään, jos lähellä olevilla palveluilla ei ihminen tule autetuksi. Näiden uudistusten myötä tulee ikään kuin terve järki mukaan toimintaan, eikä ihmisiä turhaan juoksuteta paikasta toiseen. Uudistukset vaativat henkilökunnan ja päättäjien sitoutumista ja uskoa kehitystyöhön. Mitä tyytyväisempiä kuntalaiset ovat tuleviin palveluihin, sitä onnistuneempaa Oulun sote- uudistus tulevaisuudessa tulee olemaan.