Monet sekä kuntalaisista että myös päättäjistä kyselevät ihmeissään sote-uudistuksen perään. Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, missä uudistuksen valmistelussa ollaan oikein menossa. Kunnissa, tulevilla viidellä sote-alueella, tehdään kuumeisesti valmisteluja siihen, että oltaisiin edes jollakin tolalla, kun se kauan odotettu sote-palvelujen järjestämislaki saadaan eduskuntakäsittelyyn. Tätä valmistelutyötä ei ilmeisemmin koordinoi valtakunnallisesti kukaan, sillä jokaisella Sote-alueella ollaan muodostamassa omannäköisensä tapa valmistella järjestämistä.
Ja just kun ollaan hieman varmempia siitä, että lakiesitys saadaan vielä tällä hallituskaudella, kuullaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen suulla, että lakiesityksessä on lukuisia kohtia, jotka ovat perustuslain vastaisia. Virallista lausuntoa vielä odotellaan.
Ei ihme, että uudistus on saanut kansan keskuudessa nimen Sote-soppa, niin monta on asiassa kauhanvarteen tarttunut. Monet jopa odottavat, että koko uudistus siirtyisi vaalien yli.
Kun kuuntelee Sote-alueilla etenevää valmistelua, sitä, miten kunnissa jo tapellaan, kuka istuu johtoryhmässä, kuka pääsee ohjausryhmään, kuka tulee valituksi edustajainkokoukseen, ei voi kuin ihmetellä! Eikö uudistuksen tarkoitus ollut keventää hallintoa ja parantaa kuntalaisten saamia palveluja?
Minulle selitetään, että prosessi vaatii erilaisten, järjestelyä esivalmistelevien ryhmien perustamista, mutta taitavat nämä perustelijat vain petata omia paikkojaan hallinnossa.
Miksi sote- uudistusta ei lähdetty tekemään nykyaikaisesti asiakkaasta / kuntalaisesta ja hänen tarvitsemista palveluista käsin?
Mikä viisaus on siinä, että valtakunnassa pitää olla erillinen järjestäjätaho, kun lukuisat pienemmät, vuosia kestäneet kokeilut ovat osoittaneet systeemin toimimattomuuden ja kalleuden? Ilmeisesti kaikkien puolueiden kuulemilla asiantuntijoilla ja mallin valmistelijoilla on ollut laajempaa aineistoa ja tietoa, kuin allekirjoittaneella.
Valtakunta tuottaa lukuisia selvityksiä, tutkittua tietoa siitä, miten kustannustehokkaasti sekä palveluja parantavasti pitäisi asiakkaan/kuntalaisten palveluketjut toimia. Ihminen tarvitsee arjessa pärjäämiseensä ja terveydellisiin ongelmiinsa etupäässä perusterveydenhuollon palveluja. Jos hänen ongelmansa on laajempi, palveluketjuun suunnitellaan hänen tarvitsemansa erikoissairaanhoito.
Tämän suunnitelman toteuttamiseen osallistuvat sen jälkeen toimintayksiköt ja ammattilaiset, joilta kuntalainen kuvitteellisesti ”ostaa” palveluja, aivan samalla tavalla, kun hän ”ostaa” palvelunsa silloinkin, kun tarvitsee apua normaali arven pyörittämiseen. Kun vielä päästään siihen, että nämä palveluketjut suunnitellaan yhdessä asiakkaan/ kuntalaisen kanssa, voidaan aidosti sanoa, että ihminen omistaa omat sote-tietonsa.
Ja kun toimiviin palveluketjuihin perustuva toiminta on saatu kasaan, rakennetaan sille toimiva hallinto eikä päinvastoin, kuten nyt tehdään. Silloin voidaan aidosti puhua remontista joka etenee palveluista käsin eikä sorru rakentelemaan järjestäjätahon hallinto-himmeleitä.
Minulle on sanottu, ettei rahoitusta voida ohjata suoraan tuottajille, koska silloin ei tapahdu mitään uudistusta. Minäpä väitin toisin!
Uskallan jopa väittää, että mitä lähemmäs asiakastyötä mennään, sitä innokkaammin työnsä ammattilaiset ja osaajat osallistuvat palvelujen kehittämiseen. Työntekijöiden omat innovaatiot ja oppimismotivaatio on vain otettava käyttöön ja heitä on motivoitava, luotettava heihin ja annettava mahdollisuus.
Miksi pitää Suomen kokoisessa maassa olla viis järjestäjää, kun asia voitaisiin hoitaa niin, että järjestäjänä ja rahoittajana toimisi yksin valtio, joka lähtee rahoittamaan kuntalaisten palveluista käsin täysin uudelleen koordinoitua palvelujen tuottamista ja rahoittaa nämä palvelut yhdessä kuntien kanssa.
Totuus on, että iso laiva kääntyykin hitaasti, mutta kannattaako vääntää ruorista niin paljon, että kapsahtaa karille heti alkuunsa.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Puhe Oulun kaupungin talousarviovaltuustossa 24.11.2014
Hyvät valtuutetut, hyvä puheenjohtaja.
Mikä on kunnan perustehtävä? Kuntalain mukaan kunta hoitaa sille lailla määrätyt tehtävät ja sen lisäksi ne tehtävät, jotka se on kunnallisen itsehallinnon puitteissa ottanut hoitaakseen.
Taloussuunnitelmasta laki sanoo seuraavaa: sen on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena, jos talousarvion laatimisvuoden taseeseen ei arvioida kertyvän ylijäämää. Jos taseen alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukautena, taloussuunnitelman yhteydessä on päätettävä yksilöidyistä toimenpiteistä (toimenpideohjelma), joilla kattamaton alijäämä katetaan valtuuston erikseen päättämänä kattamiskautena (alijäämän kattamisvelvollisuus).
Kun katsoo taloussuunnitelmaesityksen alinta riviä ylijäämä/alijäämä, niin luvut ovat: toteutunut 2013 -43 764 talousarvio 2014 -26 899 ennustettu toteutuma -55 946, talousarvio 2015 -24 107 taloussuunnitelma 2016 -20 496 ja taloussuunnitelma 2017 -10 083 Mikä on päätelmänne, hyvät valtuutetut, ollaanko oikealla tiellä lain kirjaimen noudattamisessa? Tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena? Ja jokaisella oululaisella on tällä hetkellä lainaa kaupungin ottamana 3263€.
Paljon on meillä töitä vielä tehtävänä, jotta tuohon lain velvoitteeseen. Sitä tuskaa ei helpota se, että puskista tulee päätökseen yksityisteiden auraus, joka lain mukaan kuuluu yksityisteiden tiehoitokunnille, mutta joka nyt kaupunginhallituksen päätöksellä otettiin kunnan lisääntyneisiin, ei lakisääteisiin tehtäviin. Euroissa se tekee vuositasolla 650.000€. Laskekaapa, kuinka monen opettajan palkka se olisikaan?
Tänä aikana ei todellakaan ole helppoa olla poliitikko. Pitäisi huolehtia äänistä tulevissa vaaleissa, saada jotakin näkyvää omalle kulmakunnalle ja samalla tehdä rajuja sopeuttamistoimia.
EPSI Ranking teki 2013 kyselyn kuntalaispalveluista, jossa todettiin, että varakkaammat ovat varsin tyytyväisiä Oulussa, jopa tyytyväisempiä kuin varakkaat Vantaalla. Yleisesti ottaen yleisarvosana kuntapalveluille oli kuitenkin laskenut Oulussa edellisvuodesta 4,3 %. Pitäisikö tämänkin panna kelloja soimaan?
Haluan tässä vahvasti painottaa sitä, että syy ei ole yksittäisissä työntekijöissä, meillä on kaupungissa erittäin ammattitaitoisia ja työnsä osaavaa henkilökuntaa. Syy on systeemissä, joka on rakennettu Oulun lihavina vuosina, muta joka ei tahdo toimia, ainakaan hyvinvointipalveluissa.
Edelleen ollaan tilanteessa, jossa kiireettömään vastaanottoon on lääkärille keskimäärin 25 vrk ja hoitajalle 20vrk. Mahan tähystykseen jonotusaika on kiireettömänä 2 kk, suolen tähystykseen 3 kk, sydämen ultraäänitutkimukseen 3 kk, geriatrille 2 kk. Suun terveydenhuollon osalta tilanne 1.11.2014 oli, että jonotusaika on 4 kk. Kiireettömiin mielenterveyspalveluihin on nuorilla 19 vuorokautta ja aikuisilla 37 vuorokautta. Päihdepalvelujen osalta ollaan hoitotakuussa.
Kyse on siitä, että jos halutaan palveluja parantaa ja aidon oikeasti saada kuntalaisille vastetta vero- euroille, on pystyttävä ajattelemaan kaikkia kunnan tuottamia palveluja toisella tavalla. Palveluverkkotyöryhmä, jos käytetään nimitystä "remonttiryhmä" kuuli hyvin laajasti eri asiantuntijoita. Kun jotakin on pakko tehdä, niin olette varmaan samaa mieltä, että mieluummin säästetään seinistä, kunhan palvelut pystytään säilyttämään.
Oulun palvelut kaipaavat rakennemuutosta. Jatkuvasti Oulussakin uutisoidaan uusista YT-neuvotteluista, uusista irtisanomisista. Vanhalla tavalla ja vanhalla kaavalla ei vain voida edetä.
Oulu on aina ollut selviytyjä. Onko se sitä tulevinakin vuosina?
FCG konsultoinnilta valmistui kuudes arviointiraportti kun virallisesta yhdistymisestä oli kulunut
20 kuukautta. Konsensus-henkeen asioiden valmistelussa luotetaan edelleen, vaikkakin se oli heikentynyt edellisestä arviosta. Raportti korostaa sitä, että Oulu on nk. vedenjakajalla.
Raportissa suositellaan, että viimeistään 2015 kartoitettaisiin työyksikkötasolla se, miten yhtenäisen toimintakulttuurin rakentaminen Uudessa Oulussa on onnistunut ja mitkä olisivat ne sieltä nousevat kehittämistarpeet. Tämän kartoituksen pohjalta rakennettaisiin organisaatiokohtaiset toimintasuunnitelmat.
Lisäksi raportissa painotetaan vahvasti sitä, että Ouluun pitäisi tehdä strateginen selviytymissuunnitelma, koska ainakin talouteen tehtäviä sopeutumistoimenpiteitä tehdään raportin mukaan liian sattumanvaraisesti. SDP:n valtuustoryhmä haluaa osaltaan vauhdittaa tätä ja esittää strategisen selviytymissuunnitelman tekemistä valtuustoaloitteessaan, joka on jätetty tässä kokouksessa. Selviytymissuunnitelma pitäisi laatimisen jälkeen kierrättää laajassa kuntalaiskeskustelussa, kaikissa kaupunginosissa jotta se tulisi tutuksi, kuntalaiset saisivat esittää siihen kommenttejaan ja näkemyksiään ja sen myötä sitoutuisivat myös vaikeisiin päätöksiin, joita tämä valtuusto joka tapauksessa joutuu tekemään.
Johtamisjärjestelmän selkiinnyttäminen tilanteessa, jossa sote menee sekä järjestämisen että tuottamisen puolesta kunnan päätöksenteon ulkopuolelle, lienee syytä istahtaa alas myös johtamisjärjestelmän osalta. Työt jatkukoot!
Hyvät valtuutetut!
Näillä muutamilla ajatuksilla haluan tuoda SDP:n valtuustoryhmän terveiset tähän kokoukseen. Valtuustoryhmän jäsenet tulleevat käyttämään lukuisia puheenvuoroja sekä tekemään totuttuun tapaan myös muutosesityksiä. Kiitokset remonttiryhmälle, kaupunginhallitukselle ja erityisesti
molempia johtaneelle Riikka Moilaselle arvokkaasta a poikkeuksellisesta talousarviovalmistelusta tänä vuonna.
.
Mikä on kunnan perustehtävä? Kuntalain mukaan kunta hoitaa sille lailla määrätyt tehtävät ja sen lisäksi ne tehtävät, jotka se on kunnallisen itsehallinnon puitteissa ottanut hoitaakseen.
Taloussuunnitelmasta laki sanoo seuraavaa: sen on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena, jos talousarvion laatimisvuoden taseeseen ei arvioida kertyvän ylijäämää. Jos taseen alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukautena, taloussuunnitelman yhteydessä on päätettävä yksilöidyistä toimenpiteistä (toimenpideohjelma), joilla kattamaton alijäämä katetaan valtuuston erikseen päättämänä kattamiskautena (alijäämän kattamisvelvollisuus).
Kun katsoo taloussuunnitelmaesityksen alinta riviä ylijäämä/alijäämä, niin luvut ovat: toteutunut 2013 -43 764 talousarvio 2014 -26 899 ennustettu toteutuma -55 946, talousarvio 2015 -24 107 taloussuunnitelma 2016 -20 496 ja taloussuunnitelma 2017 -10 083 Mikä on päätelmänne, hyvät valtuutetut, ollaanko oikealla tiellä lain kirjaimen noudattamisessa? Tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena? Ja jokaisella oululaisella on tällä hetkellä lainaa kaupungin ottamana 3263€.
Paljon on meillä töitä vielä tehtävänä, jotta tuohon lain velvoitteeseen. Sitä tuskaa ei helpota se, että puskista tulee päätökseen yksityisteiden auraus, joka lain mukaan kuuluu yksityisteiden tiehoitokunnille, mutta joka nyt kaupunginhallituksen päätöksellä otettiin kunnan lisääntyneisiin, ei lakisääteisiin tehtäviin. Euroissa se tekee vuositasolla 650.000€. Laskekaapa, kuinka monen opettajan palkka se olisikaan?
Tänä aikana ei todellakaan ole helppoa olla poliitikko. Pitäisi huolehtia äänistä tulevissa vaaleissa, saada jotakin näkyvää omalle kulmakunnalle ja samalla tehdä rajuja sopeuttamistoimia.
EPSI Ranking teki 2013 kyselyn kuntalaispalveluista, jossa todettiin, että varakkaammat ovat varsin tyytyväisiä Oulussa, jopa tyytyväisempiä kuin varakkaat Vantaalla. Yleisesti ottaen yleisarvosana kuntapalveluille oli kuitenkin laskenut Oulussa edellisvuodesta 4,3 %. Pitäisikö tämänkin panna kelloja soimaan?
Haluan tässä vahvasti painottaa sitä, että syy ei ole yksittäisissä työntekijöissä, meillä on kaupungissa erittäin ammattitaitoisia ja työnsä osaavaa henkilökuntaa. Syy on systeemissä, joka on rakennettu Oulun lihavina vuosina, muta joka ei tahdo toimia, ainakaan hyvinvointipalveluissa.
Edelleen ollaan tilanteessa, jossa kiireettömään vastaanottoon on lääkärille keskimäärin 25 vrk ja hoitajalle 20vrk. Mahan tähystykseen jonotusaika on kiireettömänä 2 kk, suolen tähystykseen 3 kk, sydämen ultraäänitutkimukseen 3 kk, geriatrille 2 kk. Suun terveydenhuollon osalta tilanne 1.11.2014 oli, että jonotusaika on 4 kk. Kiireettömiin mielenterveyspalveluihin on nuorilla 19 vuorokautta ja aikuisilla 37 vuorokautta. Päihdepalvelujen osalta ollaan hoitotakuussa.
Kyse on siitä, että jos halutaan palveluja parantaa ja aidon oikeasti saada kuntalaisille vastetta vero- euroille, on pystyttävä ajattelemaan kaikkia kunnan tuottamia palveluja toisella tavalla. Palveluverkkotyöryhmä, jos käytetään nimitystä "remonttiryhmä" kuuli hyvin laajasti eri asiantuntijoita. Kun jotakin on pakko tehdä, niin olette varmaan samaa mieltä, että mieluummin säästetään seinistä, kunhan palvelut pystytään säilyttämään.
Oulun palvelut kaipaavat rakennemuutosta. Jatkuvasti Oulussakin uutisoidaan uusista YT-neuvotteluista, uusista irtisanomisista. Vanhalla tavalla ja vanhalla kaavalla ei vain voida edetä.
Oulu on aina ollut selviytyjä. Onko se sitä tulevinakin vuosina?
FCG konsultoinnilta valmistui kuudes arviointiraportti kun virallisesta yhdistymisestä oli kulunut
20 kuukautta. Konsensus-henkeen asioiden valmistelussa luotetaan edelleen, vaikkakin se oli heikentynyt edellisestä arviosta. Raportti korostaa sitä, että Oulu on nk. vedenjakajalla.
Raportissa suositellaan, että viimeistään 2015 kartoitettaisiin työyksikkötasolla se, miten yhtenäisen toimintakulttuurin rakentaminen Uudessa Oulussa on onnistunut ja mitkä olisivat ne sieltä nousevat kehittämistarpeet. Tämän kartoituksen pohjalta rakennettaisiin organisaatiokohtaiset toimintasuunnitelmat.
Lisäksi raportissa painotetaan vahvasti sitä, että Ouluun pitäisi tehdä strateginen selviytymissuunnitelma, koska ainakin talouteen tehtäviä sopeutumistoimenpiteitä tehdään raportin mukaan liian sattumanvaraisesti. SDP:n valtuustoryhmä haluaa osaltaan vauhdittaa tätä ja esittää strategisen selviytymissuunnitelman tekemistä valtuustoaloitteessaan, joka on jätetty tässä kokouksessa. Selviytymissuunnitelma pitäisi laatimisen jälkeen kierrättää laajassa kuntalaiskeskustelussa, kaikissa kaupunginosissa jotta se tulisi tutuksi, kuntalaiset saisivat esittää siihen kommenttejaan ja näkemyksiään ja sen myötä sitoutuisivat myös vaikeisiin päätöksiin, joita tämä valtuusto joka tapauksessa joutuu tekemään.
Johtamisjärjestelmän selkiinnyttäminen tilanteessa, jossa sote menee sekä järjestämisen että tuottamisen puolesta kunnan päätöksenteon ulkopuolelle, lienee syytä istahtaa alas myös johtamisjärjestelmän osalta. Työt jatkukoot!
Hyvät valtuutetut!
Näillä muutamilla ajatuksilla haluan tuoda SDP:n valtuustoryhmän terveiset tähän kokoukseen. Valtuustoryhmän jäsenet tulleevat käyttämään lukuisia puheenvuoroja sekä tekemään totuttuun tapaan myös muutosesityksiä. Kiitokset remonttiryhmälle, kaupunginhallitukselle ja erityisesti
molempia johtaneelle Riikka Moilaselle arvokkaasta a poikkeuksellisesta talousarviovalmistelusta tänä vuonna.
.
Välillä heittäydyn runoilemaan
Minun pieni sydämeni
Minun pieni sydämeni,
ei koko täytä kämmentäni,
se on niin, niin pieni,
kuin pieni on myös mieli.
Sielt´ tihkuu läpi elon uute,
niin kova on sillä puute.
Huuto kuuluu- enkö jo saisi
ett´ joku minuakin rakastaisi!
Ei se osaa pyytää eikä se saa
tyytyy osaansa ja vain vaikertaa!
Tuskan koura sitä puristaa ja hiertää,
veri pakenee, kun kireämmälle kiertää.
Nyt ei tihku, norona soluista vuotaa
elon uutetta sydän suoltaa,
kunnes: loppuu uute, loppuu tuska
tunne on kohta kangastusta.
Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni,
pienempi kuin koskaan
häviääkö muuhun loskaan?
Arpeen peittyy noron kolo
paranee hiljaa elon olo.
Kasvaa sydämelle hento kuori
hento alkuun kuin kaarna nuori
Suojaa saa pieni sydämeni
ei vieläkään täytä kämmentäni
kuori kasvaa ja vahvistuu
kohta pinta on kuin umpiluu!
Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni.
Kuori kasvaa ja vahvistuu,
Se suojas´on, mutt´ surkastuu!
Sisus kuivuu rusinaksi
kuori vahvuu panssariksi.
Ei sisään pääse elon uute
vaikk´on kova puute.
Yritäpä tulla tuska kourinesi,
on ehtynyt kaipuun mesi!
Enää et pysty, kykene et
vaikk´niin kovin kaivannet!
Ei halkee kuori vahva
Ei kouraasi löydy kahva!
Kirjoitti 2015 oma käsi
Minun pieni sydämeni,
ei koko täytä kämmentäni,
se on niin, niin pieni,
kuin pieni on myös mieli.
Sielt´ tihkuu läpi elon uute,
niin kova on sillä puute.
Huuto kuuluu- enkö jo saisi
ett´ joku minuakin rakastaisi!
Ei se osaa pyytää eikä se saa
tyytyy osaansa ja vain vaikertaa!
Tuskan koura sitä puristaa ja hiertää,
veri pakenee, kun kireämmälle kiertää.
Nyt ei tihku, norona soluista vuotaa
elon uutetta sydän suoltaa,
kunnes: loppuu uute, loppuu tuska
tunne on kohta kangastusta.
Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni,
pienempi kuin koskaan
häviääkö muuhun loskaan?
Arpeen peittyy noron kolo
paranee hiljaa elon olo.
Kasvaa sydämelle hento kuori
hento alkuun kuin kaarna nuori
Suojaa saa pieni sydämeni
ei vieläkään täytä kämmentäni
kuori kasvaa ja vahvistuu
kohta pinta on kuin umpiluu!
Minun pieni sydämeni
ei koko täytä kämmentäni.
Kuori kasvaa ja vahvistuu,
Se suojas´on, mutt´ surkastuu!
Sisus kuivuu rusinaksi
kuori vahvuu panssariksi.
Ei sisään pääse elon uute
vaikk´on kova puute.
Yritäpä tulla tuska kourinesi,
on ehtynyt kaipuun mesi!
Enää et pysty, kykene et
vaikk´niin kovin kaivannet!
Ei halkee kuori vahva
Ei kouraasi löydy kahva!
Kirjoitti 2015 oma käsi
Sote-uudistusta oululaisittain
Oulun kaupunginvaltuuston hyväksyessä säästöjä vaativan budjettiesityksensä kirjauksena olivat mm. selvät ohjeet, että hallinnosta pitää käsiä saada perustehtäviin. Hyvinvointipalveluissa hallinnon keventäminen on kuitenkin vain osa suurta kokonaisremonttia. Osa kasvaneista kustannuksista selittyy kalliilla hoitomenetelmillä sekä kalliilla lääkkeillä. Etupäässä kuitenkin syynä on se, että toiminnat ovat alkaneet ruokkia itse itseään eikä asiakas/kuntalainen tai järkevät hoitopolut enää pitkään aikaan ole olleet keskiössä. Muutoksen aikaansaaminen sotessa on äärimmäisen vaikeaa. Jos yrität saada säästöjä erikoissairaanhoidosta, ihmisiä vähintään kuolee, kun eivät saa tarvittavia sydänleikkauksia jne. Ja kustannukset jatkavat kasvuaan. Onko kuitenkaan ihmisten sairastavuudessa saatu merkittäviä muutoksia aikaan – rahallisista panostuksista huolimatta? Ei. Uusimpien tutkimusten valossa ihmisten sairastavuus Kelan myöntämien sairauspäivärahakorvausten perusteella on jatkanut kasvuaan. Mikä siis mättää?
Terveydenhuoltoon on rakentunut raskas ja kallis ja usein joiltakin osin toimimaton ja keskenään eri polkuja kulkeva organisaatioketju. Yksittäisen työntekijän on hyvin vaikea edes hahmottaa, kuinka kimurantti systeemi onkaan. Oulussa hyvinvointipalvelujen budjetti on runsas 550 miljoonaa euroa. OYS ja sairaanhoitopiiri nappaa yhden kolmanneksen, siis 190 miljoonaa euroa. Kaupungin omiin palveluihin jää loput, runsaat 350 miljoonaa. Jos katsoo tilastollisesti sitä, kuinka paljon Oulussa on ikäihmisiä ja kuinka monet heistä tarvitsevat hoitoa/hoivaa, kuinka paljon työikäisistä käyttää muita kuin työterveyshuollon palveluja tai kuinka monet lapsiperheistä tarvitsevat sosiaali- ja terveyden-huollon palveluja, niin luulisi tämän rahan riittävän jos aidosti ja oikeasti palveluja tarvitseva kuntalainen/asiakas on keskiössä ja hänelle räätälöidään palvelut, suunnitellusti ja kaikkia terveydenhuollon toimijoita sitovasti. Tämän suunnitelman perusteella sitten katsotaan, voidaanko jotakin tehdä jo ennakoiden, auttaisiko esim. viikoittainen aktivointi ”ostetun” kaverin kanssa, olisiko oikea apu esim. ruokakassi kerran viikossa tai päivittäinen huolenpito kotona, jos siltä vältetään muutama yhteispäivystyskäynti tai vältetään esim. pysyvä laitoshoito. Asiakasryhmille pitää -ei ainoastaan rakennella käypähoito-suosituksia, vaan hahmottaa hoitopolku terveydenhuollon järjestelmästä toiseen, jota noudattamalla hoitoa tarvitseva ihminen saa palvelut ja kustannukset pysyvät edes jollakin tavalla hallinnassa. Ja jos tarvitaan erikoissairaanhoitoa, sisällytetään se osaksi kokonaissuunnitelmaa, ostetaan tämä palvelu, päätetään, ketkä ja missä ne palvelut tuotetaan ja millä hinnalla, mutta palautetaan niin pian kuin mahdollista hoito/huolenpito takaisin perusterveydenhuoltoon.
Tulevissa hyvinvointikeskuksissa ja -pisteissä yksittäisen työntekijän tehtävät tulevat ehkä muuttumaan, mutta muutokset ovat myös mahdollisuus saada uutta näkemystä ja työniloa omaan tekemiseen. Muutokset vaativat uutta ajattelua kaikilta. On muistettava, niin meidän päättäjien kuin työntekijöidenkin, että jokainen palvelua tarvitseva asiakas/kuntalainen on ikään kuin työnantajan roolissa, siis palkan maksajana ja palvelujen määrittelijänä. Kaikki tekeminen pitää tähdätä heidän palvelujensa turvaamiseen. Kun kulunut sanonta: asiakas on kuningas, näkyy työssä, olemme onnistuneet ja päässeet siihen samaan, minkä esim. yksityinen terveydenhuollon palvelujentuottaja on oivaltanut. Siellä, että raha tulee taloon palveluhenkisyyden myötä, on hieman ehkä siivittänyt asenteita. Julkista terveydenhuoltoa pyöritetään kuitenkin vero-euroilla, ei millään kasvottomalla rahalla, jolla voisi rietastella mielin määrin tai kääriä taskuihinsa ilman sen suurempaa eettistä omaatuntoa.
Minä, niin kuin muutkin oululaiset veronmaksajat, haluamme rahalle vastinetta - sitä parasta oululaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista, mitä alueelta löytyy. Tästä ja vastuullisesta yhteisten rahojen käytöstä kantavat vastuun poliittiset päättäjät, niin lautakunnissa kuin valtuustoissakin, jotka on äänestetty pitämään huolta veronmaksajien yhteisestä hyvästä.
Terveydenhuoltoon on rakentunut raskas ja kallis ja usein joiltakin osin toimimaton ja keskenään eri polkuja kulkeva organisaatioketju. Yksittäisen työntekijän on hyvin vaikea edes hahmottaa, kuinka kimurantti systeemi onkaan. Oulussa hyvinvointipalvelujen budjetti on runsas 550 miljoonaa euroa. OYS ja sairaanhoitopiiri nappaa yhden kolmanneksen, siis 190 miljoonaa euroa. Kaupungin omiin palveluihin jää loput, runsaat 350 miljoonaa. Jos katsoo tilastollisesti sitä, kuinka paljon Oulussa on ikäihmisiä ja kuinka monet heistä tarvitsevat hoitoa/hoivaa, kuinka paljon työikäisistä käyttää muita kuin työterveyshuollon palveluja tai kuinka monet lapsiperheistä tarvitsevat sosiaali- ja terveyden-huollon palveluja, niin luulisi tämän rahan riittävän jos aidosti ja oikeasti palveluja tarvitseva kuntalainen/asiakas on keskiössä ja hänelle räätälöidään palvelut, suunnitellusti ja kaikkia terveydenhuollon toimijoita sitovasti. Tämän suunnitelman perusteella sitten katsotaan, voidaanko jotakin tehdä jo ennakoiden, auttaisiko esim. viikoittainen aktivointi ”ostetun” kaverin kanssa, olisiko oikea apu esim. ruokakassi kerran viikossa tai päivittäinen huolenpito kotona, jos siltä vältetään muutama yhteispäivystyskäynti tai vältetään esim. pysyvä laitoshoito. Asiakasryhmille pitää -ei ainoastaan rakennella käypähoito-suosituksia, vaan hahmottaa hoitopolku terveydenhuollon järjestelmästä toiseen, jota noudattamalla hoitoa tarvitseva ihminen saa palvelut ja kustannukset pysyvät edes jollakin tavalla hallinnassa. Ja jos tarvitaan erikoissairaanhoitoa, sisällytetään se osaksi kokonaissuunnitelmaa, ostetaan tämä palvelu, päätetään, ketkä ja missä ne palvelut tuotetaan ja millä hinnalla, mutta palautetaan niin pian kuin mahdollista hoito/huolenpito takaisin perusterveydenhuoltoon.
Tulevissa hyvinvointikeskuksissa ja -pisteissä yksittäisen työntekijän tehtävät tulevat ehkä muuttumaan, mutta muutokset ovat myös mahdollisuus saada uutta näkemystä ja työniloa omaan tekemiseen. Muutokset vaativat uutta ajattelua kaikilta. On muistettava, niin meidän päättäjien kuin työntekijöidenkin, että jokainen palvelua tarvitseva asiakas/kuntalainen on ikään kuin työnantajan roolissa, siis palkan maksajana ja palvelujen määrittelijänä. Kaikki tekeminen pitää tähdätä heidän palvelujensa turvaamiseen. Kun kulunut sanonta: asiakas on kuningas, näkyy työssä, olemme onnistuneet ja päässeet siihen samaan, minkä esim. yksityinen terveydenhuollon palvelujentuottaja on oivaltanut. Siellä, että raha tulee taloon palveluhenkisyyden myötä, on hieman ehkä siivittänyt asenteita. Julkista terveydenhuoltoa pyöritetään kuitenkin vero-euroilla, ei millään kasvottomalla rahalla, jolla voisi rietastella mielin määrin tai kääriä taskuihinsa ilman sen suurempaa eettistä omaatuntoa.
Minä, niin kuin muutkin oululaiset veronmaksajat, haluamme rahalle vastinetta - sitä parasta oululaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista, mitä alueelta löytyy. Tästä ja vastuullisesta yhteisten rahojen käytöstä kantavat vastuun poliittiset päättäjät, niin lautakunnissa kuin valtuustoissakin, jotka on äänestetty pitämään huolta veronmaksajien yhteisestä hyvästä.
Kirjoitus mielenterveyskuntoutujien lehteen
Olen usein pohtinut omalla kohdallani sitä, kuinka itse olen, lähes kuusikymppiseksi ja vielä toistaiseksi selvinnyt niin, ettei mieleni ole sairastunut. Syitä olisi varmaan ollut läpi elämäni ihan riittämiin. Onko minua suojellut se, että olen lörppö, suulas kuin Soini ja lörpöttelen itsestäni ulos kaiken mahdollisen. Iso kiitos selviämisestä pitää antaa ystävälleni Lealle, joka on jaksanut kuunnella ja olla lähellä aina kun olen tarvinnut keittiöpsykologia.
Mielenterveys on arka puheenaihe, varsinkin siihen liittyvät ongelmat herättävät monia ennakkoluuloja meissä ihmisissä. Kyse on kuitenkin ihan tavallisista ihmisistä, joita elämä on kolhinut niin, ettei ole jaksanut. Ei sen kummempaa. Ei sen mystisempää. Elämä vain on mennyt niin tiukille, ettei arjesta ole enää selvinnyt.
Ja kun niitä ongelmia tulee, kuinka ollakaan, kun ne pahusi pakkaavat tuplaantumaan. Muistan itse, kun takasin puolitutulle asuntolainaa ja lamavuosina se lankesikin minulle maksettavaksi. Laina oli liian suuri minun hartioilleni, yrityksestä huolimatta, joten pääsin velkajärjestelyyn. Alta meni kuitenkin asunto, luottotiedot viideksi vuodeksi, avioliitto kariutui, ja yhtäkkiä olin vielä kolmen lapsen yksinhuoltaja. Samoihin vuosiin sulloutui vielä sekä isän että veljen itsemurhat. Enpä olisi tuolloin elämästä selvinnyt sairastumatta ilman Lean apua ja ilman pirullista luonnetta, jonka geeneihin kuuluu isän takoma opetus, että periksi ei anneta. Kunnollinen korpikainuulainen geeni, joka raataa kuin hullu ja varmaan kupsahtaa sitten lopuksi raivaamattomaan suohon ja - kengät jalassa.
Kaikilla ei näitä keinoja ole, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin, millaista ryskytystä elämä voi pahimmillaan olla. Enkä itse ole nähnyt kuin pienen osan elämän myllerrysten ristiaallokosta.
Mitä minä tällä kaikella haluan kertoa? Ehkä päällimmäisin ajatus on se, että kaikesta mahdollisesta ihmiset selviää. Mutta ei todellakaan selviä yksin. Ihminen tarvitsee rinnalla ihmisen mittaisia kulkijoita, jotka raahaavat huomiseen, vastusteluista huolimatta, kun itse haluaisi vain ajan pysähtyvän hetkeksi ja unohduksen tulevan. Ihminen tarvitsee hädän hetkellä vertaistukihenkilöitä, perhettä, omaisia, läheisiä, vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, ystäviä…
Aikaa ei voi pysäyttää, huominen tulee aina. Olen usein pysähtynyt miettimään, kuinka ihanaa elämä loppujen lopuksi onkaan! Kun pysähtyy, huomaa asioita. Aina löytyy niitä, joilla elämä on mennyt vielä huonommin kuin minulla. Maailma on täynnä nälästä kärsiviä pieniä lapsia, jotka kuolevat äitinsä käsivarsille, on ihmisiä, jotka eivät enää muista, on ihmisiä, jotka kerjäävät saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa, on ihmisiä…
Stanislaw Jerzy Lec, puolalainen runoilija on aikanaan sanonut hyvin: ”Itkin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.” Jos olisin runoilija, muotoilisin sanonnan itselleni sopivaksi. Se kuuluisi näin: ”Itkin sitä, ettei minulla ei ollut kenkiä. Vasta itkun jälkeen olo helpotti. Silloin minä vasta sen pienuuteni huomasin, kun tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.
Mielenterveys on arka puheenaihe, varsinkin siihen liittyvät ongelmat herättävät monia ennakkoluuloja meissä ihmisissä. Kyse on kuitenkin ihan tavallisista ihmisistä, joita elämä on kolhinut niin, ettei ole jaksanut. Ei sen kummempaa. Ei sen mystisempää. Elämä vain on mennyt niin tiukille, ettei arjesta ole enää selvinnyt.
Ja kun niitä ongelmia tulee, kuinka ollakaan, kun ne pahusi pakkaavat tuplaantumaan. Muistan itse, kun takasin puolitutulle asuntolainaa ja lamavuosina se lankesikin minulle maksettavaksi. Laina oli liian suuri minun hartioilleni, yrityksestä huolimatta, joten pääsin velkajärjestelyyn. Alta meni kuitenkin asunto, luottotiedot viideksi vuodeksi, avioliitto kariutui, ja yhtäkkiä olin vielä kolmen lapsen yksinhuoltaja. Samoihin vuosiin sulloutui vielä sekä isän että veljen itsemurhat. Enpä olisi tuolloin elämästä selvinnyt sairastumatta ilman Lean apua ja ilman pirullista luonnetta, jonka geeneihin kuuluu isän takoma opetus, että periksi ei anneta. Kunnollinen korpikainuulainen geeni, joka raataa kuin hullu ja varmaan kupsahtaa sitten lopuksi raivaamattomaan suohon ja - kengät jalassa.
Kaikilla ei näitä keinoja ole, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin, millaista ryskytystä elämä voi pahimmillaan olla. Enkä itse ole nähnyt kuin pienen osan elämän myllerrysten ristiaallokosta.
Mitä minä tällä kaikella haluan kertoa? Ehkä päällimmäisin ajatus on se, että kaikesta mahdollisesta ihmiset selviää. Mutta ei todellakaan selviä yksin. Ihminen tarvitsee rinnalla ihmisen mittaisia kulkijoita, jotka raahaavat huomiseen, vastusteluista huolimatta, kun itse haluaisi vain ajan pysähtyvän hetkeksi ja unohduksen tulevan. Ihminen tarvitsee hädän hetkellä vertaistukihenkilöitä, perhettä, omaisia, läheisiä, vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, ystäviä…
Aikaa ei voi pysäyttää, huominen tulee aina. Olen usein pysähtynyt miettimään, kuinka ihanaa elämä loppujen lopuksi onkaan! Kun pysähtyy, huomaa asioita. Aina löytyy niitä, joilla elämä on mennyt vielä huonommin kuin minulla. Maailma on täynnä nälästä kärsiviä pieniä lapsia, jotka kuolevat äitinsä käsivarsille, on ihmisiä, jotka eivät enää muista, on ihmisiä, jotka kerjäävät saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa, on ihmisiä…
Stanislaw Jerzy Lec, puolalainen runoilija on aikanaan sanonut hyvin: ”Itkin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.” Jos olisin runoilija, muotoilisin sanonnan itselleni sopivaksi. Se kuuluisi näin: ”Itkin sitä, ettei minulla ei ollut kenkiä. Vasta itkun jälkeen olo helpotti. Silloin minä vasta sen pienuuteni huomasin, kun tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.
Hyvinvointipiste – pelkkää terveyskioskitoimintaako?
Oulussa ollaan valtakunnan etunenässä tekemässä omaa suurta remonttia sote-palveluissa. Lähtökohdaksi on otettu palvelujärjestelmän keventäminen kaikkialla kaupungissa. Nyt kuuluu palautetta, että vastaanotoille ei pääse, jonot ovat pitkät, palvelut eivät pelaa. Jotain on siis tehtävä. Oulussakin sote on kustannuksiltaan kallis suhteessa palveluja käyttävien määrään. Uudistuksesta puhutaan uusilla sanoilla - hyvinvointikeskus, hyvinvointipiste. Mitä ne tarkoittavat? Talousarvion 2014 yhteydessä valtuusto päätti, että ”hyvinvointikeskuksia” olisi ainakin Haukiputaalla, Kaakkurissa, Kiimingissä ja Kontinkankaalla. Muut isot hyvinvointikeskukset ja niiden paikat määräytyvät tulevaisuudessa. Samalla linjattiin, että Höyhtyälle suunnitellaan hyvinvointipiste ja Oulunsalossa, Yli-Iissä ja Yli-Kiimingissä toimivat hyvinvointipisteet, joissa on asiakaslähtöisesti tarjolla neuvola- ja lääkäripalveluja. Itsellenikin tulleen palautteen perusteella näiden "pistealueiden" kaupunkilaiset kokevat nyt, että heidät laitetaan eriarvoiseen asemaan. Joillakin alueella Oulussa palvelut annettaisiin hyvinvointikeskuksesta ja jollakin toisella alueella ”vain” pisteestä. Näinhän asia ei suinkaan ole. Hyvinvointipiste ohjaa ajattelua terveyskioski-tyyppiseen pisteeseen, josta saa- ” jotakin”. Hyvinvointipistetasoisilla palveluilla tarkoitetaan kuitenkin asukkaiden ”nurkkajuuriin” tulevia palveluja, kotiin tuotavia, sähköisiä, ennaltaehkäiseviä, liikkuvia palveluja, etäkonsultaatioita jne. Siis helposti saatavia lähipalveluja. Apua tarvitsevan ei tarvitse mennä hyvinvointikeskukseen saakka saadakseen esim. leikkauksen jälkeen ompeleet haavalta poistetuksi. Eikä kotiapua tarvitsevan ihmisen luona juokse useampia työntekijöitä samana päivänä. Kun näitä hyvinvointipiste-tasoisia palveluja suunnitellaan eri aluille, huomioidaan se, millaisia ihmisiä alueella asuu. Lapsiperhevaltaiset alueet tarvitsevat neuvolapalveluja ja ikäihmisten asuttamalle alueelle tarvitaan kotona pärjäämistä tukevia palveluja. Hyviä kokemuksia on saatu mm. Tuiran hyvinvointipistekokeilusta. Ja mikä parasta, itse fyysisen hyvinvointipisteen tiloissa voi toimia muitakin toimijoita, Oulu10, asukastupa, kirjasto, lähiruokala, apteekki, Kela jne. Keskustan alueella yksi hyvinvointipiste voisi olla esim. Aleksinkulmassa, jossa käy paljon ikäihmisiä erilaisissa kerhoissa. Tiedän aidosti, että kehittämällä näitä lähipalveluja, hyvinvointipistetasoisia palveluja, ympäri kaupunkia- ei vain edellä mainituille alueille - saamme koko sotea käännetyksi keveämpään suuntaan. Uskon, että uusi toimintamalli kehittää myös meidän oululaisten yhteisöllisyyttä ja opimme samalla, uudelleen ja pikkuhiljaa naapurista välittämisen kadonneen taidon. Jos lähipalveluista ei apu löydy, seuraava kahden kynnyksen palvelu on hyvinvointikeskus. Sinne mennään, jos lähellä olevilla palveluilla ei ihminen tule autetuksi. Näiden uudistusten myötä tulee ikään kuin terve järki mukaan toimintaan, eikä ihmisiä turhaan juoksuteta paikasta toiseen. Uudistukset vaativat henkilökunnan ja päättäjien sitoutumista ja uskoa kehitystyöhön. Mitä tyytyväisempiä kuntalaiset ovat tuleviin palveluihin, sitä onnistuneempaa Oulun sote- uudistus tulevaisuudessa tulee olemaan.
Jottain tolokkua torppaamiseen
Oululainen poliittinen "remonttiryhmä" pohti lukuisia esityksiä koskien vuoden 2015 talousarvioesityksiä.
Hyvinvointipalvelujen osalta esitys pitää sisällään terveysasemien toiminnan muutoksia kohti matalamman kynnyksen palveluja. Osa terveysasemista toimii jatkossa hyvinvointikeskuksina. Oulu on jaettu maantieteellisesti neljään alueeseen, pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen.
Kun uutinen palveluverkon tiivistämisestä levisi, ihmisille eri alueella tuli paniikki. Itselleni on tullut mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Nytkö se meidän alueen terveysasema lähtee? Miksi lakkautetaan terveysasema juuri meidän alueelta? Jäämmekö nyt heitteille? Kuka meitä hoitaa? Mistä saamme palvelut jatkossa? Jopa sellaista on ilmassa, että asukasyhdistykset keräävät nimiä adressiin palvelujen säilyttämiseksi. Kukapa ei nimeänsä panisi!
Lienee kuitenkin tarpeen esittää tässä muutama ajatus, joka toivon mukaan hieman rauhoittaa kuntalaisia.
Kysykääpä itseltänne seuraavat kysymykset: kuinka monesti vuoden aikana olen käynyt terveysasemalla ja millainen mielikuva minulla itselläni on niiden toiminnasta? Saako omalle terveysasemalla kohtuullisessa ajassa aikoja sairaanhoitajalle tai lääkärille? Vai onko käynyt niin, että arvauskeskuksen maine on ajanut teidätkin hakemaan palveluja yksityiseltä tuottajalta?
Oulun taloustilanne ei kaipaa enää lisäselityksiä – voi vain todeta, että se on todella huono! Jos kotitaloudessa tulee tilanne, että rahat loppuvat, mitä silloin tehdään? Pysähdytään tietenkin miettimään, mitkä laskut pitää ehdottomasti hoitaa, mistä perheen arkitoiminnoista pitää ehdottomasti pitää kiinni ja mistä voidaan luopua kokonaan.
Tätä samaa ajattelua remonttiryhmä harrasti. Kuntalaisten palvelut pitää ehdottomasti hoitaa, mutta ne voidaan toteuttaa tuottamalla palveluja toisella tavalla. Ja napata euroja toimintaan niistä seinistä!
Terveysasemien vastaanottoaikojen saaminen ei ole todellakaan ollut kohdallaan. Kiireettömään vastaanottoon jono on minimissään kuukauden. Vika ei ole lääkäreissä eikä hoitohenkilökunnassa vaan systeemissä. Uskon vahvasti, että vahvistamalla nyt esitettyä kuutta hyvinvointikeskusta, saamme toimivammat yksiköt vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeisiin.
Henkilökunta voi keskittyä jopa toiminnan kehittämiseen, sen sijaan, että jatkuvasti joutuu torppaamaan tulijoita, kun ei vastaanottoaikoja ole!
Uusille hyvinvointikeskuksille ollaan rakentamassa ajanvarauksetonta vastaanottoa. Kiimingin hyvinvointikeskuksessa tätä on pilotoitu jo jonkin aikaa ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Nyt samaa toimintamallia ollaan viemässä myös muihin hyvinvointikeskuksiin: Myllyojalle, Haukiputaalle, Tuiraan, Kaakkuriin, Kontinkankaalle. Parempaa vai mitä? Ennen roikut puhelimessa ja yritit saada puhelimessa apua ja aikoja, onnistumatta kuitenkaan.
Rajakylään, Kaijonharjuun, Höyhtyälle, Ylikiiminkiin, Yli-Iihin ja Oulunsaloon suunnitellaan hyvinvointipisteet. Sehän ei tietenkään tarkoita samassa laajuudessa annettavia palveluja kuin nykyisillä terveysasemilla. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei alueen asukkaita jätetä pulaan, vaikka kulmakuntapoliitikot mitä muuta väittäisivät!
Remonttiryhmä linjasi jämäkästi, että ennen kuin yhtään aiottua suunnitelmaa eri aluiella toteutetaan, pitää olla suunnitelma siitä, mitä palveluja alueen hyvinvointipisteisiin jää. Tämä työ on käynnistynyt.
Joten nyt toivon malttia matkaan ja kuntalaisilta luottamusta siihen, että remonttiryhmä on esittämässä näitä toimenpiteitä vastuullisena ja tietoisena siitä, että kehittäminen pitää lähteä kuntalaisten palveluista – ei siitä, että seinät säilyvät tai entinen meno jatkuu eikä aikoja saada ja julkisen terveydenhuollon maine entisestään vaan huononee!
Marisemalla ja vanhasta kiinni pitämisellä ei tätä Oulua saada millään nousemaan.
Ottakaamme kehittämishaaste yhdessä vastaan. Laitetaan yhdessä meidän julkiset terveyspalvelut sellaiseen kuntoon, että kun koko valtakuntaa koskeva sote-uudistus vihdoin meidät tavoittaa, meitä suorastaan vingutaan tuotantokumppaneiksi muiden kuntien taholta!
Hyvinvointipalvelujen osalta esitys pitää sisällään terveysasemien toiminnan muutoksia kohti matalamman kynnyksen palveluja. Osa terveysasemista toimii jatkossa hyvinvointikeskuksina. Oulu on jaettu maantieteellisesti neljään alueeseen, pohjoinen, eteläinen, itäinen ja läntinen.
Kun uutinen palveluverkon tiivistämisestä levisi, ihmisille eri alueella tuli paniikki. Itselleni on tullut mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Nytkö se meidän alueen terveysasema lähtee? Miksi lakkautetaan terveysasema juuri meidän alueelta? Jäämmekö nyt heitteille? Kuka meitä hoitaa? Mistä saamme palvelut jatkossa? Jopa sellaista on ilmassa, että asukasyhdistykset keräävät nimiä adressiin palvelujen säilyttämiseksi. Kukapa ei nimeänsä panisi!
Lienee kuitenkin tarpeen esittää tässä muutama ajatus, joka toivon mukaan hieman rauhoittaa kuntalaisia.
Kysykääpä itseltänne seuraavat kysymykset: kuinka monesti vuoden aikana olen käynyt terveysasemalla ja millainen mielikuva minulla itselläni on niiden toiminnasta? Saako omalle terveysasemalla kohtuullisessa ajassa aikoja sairaanhoitajalle tai lääkärille? Vai onko käynyt niin, että arvauskeskuksen maine on ajanut teidätkin hakemaan palveluja yksityiseltä tuottajalta?
Oulun taloustilanne ei kaipaa enää lisäselityksiä – voi vain todeta, että se on todella huono! Jos kotitaloudessa tulee tilanne, että rahat loppuvat, mitä silloin tehdään? Pysähdytään tietenkin miettimään, mitkä laskut pitää ehdottomasti hoitaa, mistä perheen arkitoiminnoista pitää ehdottomasti pitää kiinni ja mistä voidaan luopua kokonaan.
Tätä samaa ajattelua remonttiryhmä harrasti. Kuntalaisten palvelut pitää ehdottomasti hoitaa, mutta ne voidaan toteuttaa tuottamalla palveluja toisella tavalla. Ja napata euroja toimintaan niistä seinistä!
Terveysasemien vastaanottoaikojen saaminen ei ole todellakaan ollut kohdallaan. Kiireettömään vastaanottoon jono on minimissään kuukauden. Vika ei ole lääkäreissä eikä hoitohenkilökunnassa vaan systeemissä. Uskon vahvasti, että vahvistamalla nyt esitettyä kuutta hyvinvointikeskusta, saamme toimivammat yksiköt vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeisiin.
Henkilökunta voi keskittyä jopa toiminnan kehittämiseen, sen sijaan, että jatkuvasti joutuu torppaamaan tulijoita, kun ei vastaanottoaikoja ole!
Uusille hyvinvointikeskuksille ollaan rakentamassa ajanvarauksetonta vastaanottoa. Kiimingin hyvinvointikeskuksessa tätä on pilotoitu jo jonkin aikaa ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Nyt samaa toimintamallia ollaan viemässä myös muihin hyvinvointikeskuksiin: Myllyojalle, Haukiputaalle, Tuiraan, Kaakkuriin, Kontinkankaalle. Parempaa vai mitä? Ennen roikut puhelimessa ja yritit saada puhelimessa apua ja aikoja, onnistumatta kuitenkaan.
Rajakylään, Kaijonharjuun, Höyhtyälle, Ylikiiminkiin, Yli-Iihin ja Oulunsaloon suunnitellaan hyvinvointipisteet. Sehän ei tietenkään tarkoita samassa laajuudessa annettavia palveluja kuin nykyisillä terveysasemilla. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei alueen asukkaita jätetä pulaan, vaikka kulmakuntapoliitikot mitä muuta väittäisivät!
Remonttiryhmä linjasi jämäkästi, että ennen kuin yhtään aiottua suunnitelmaa eri aluiella toteutetaan, pitää olla suunnitelma siitä, mitä palveluja alueen hyvinvointipisteisiin jää. Tämä työ on käynnistynyt.
Joten nyt toivon malttia matkaan ja kuntalaisilta luottamusta siihen, että remonttiryhmä on esittämässä näitä toimenpiteitä vastuullisena ja tietoisena siitä, että kehittäminen pitää lähteä kuntalaisten palveluista – ei siitä, että seinät säilyvät tai entinen meno jatkuu eikä aikoja saada ja julkisen terveydenhuollon maine entisestään vaan huononee!
Marisemalla ja vanhasta kiinni pitämisellä ei tätä Oulua saada millään nousemaan.
Ottakaamme kehittämishaaste yhdessä vastaan. Laitetaan yhdessä meidän julkiset terveyspalvelut sellaiseen kuntoon, että kun koko valtakuntaa koskeva sote-uudistus vihdoin meidät tavoittaa, meitä suorastaan vingutaan tuotantokumppaneiksi muiden kuntien taholta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
