Kapinaa vai konsensusta ( Julkaistu Forum24:ssa 23.2.2012)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisten usko politiikkaan, usko omiin kykyihinsä vaikuttaa asioihin on suuresti rapautunut. En yhtään ihmettele asiaa. Samaan aikaan kun kansalaisille tarjotaan varuskuntien lakkauttamisia, eläkeiän nostamisia ja säästölistoja, syydetään rahaa kriisimaille. Vaatii lujaa luottamusta ja uskoa päätöksentekijöitä, jotka yhteen ääneen vakuuttavat, että näin on meille kaikille parasta.
Siitä huolimatta en ihmettele lainkaan, että kapinahenki nousee myös suomalaisissa. Me vain olemme niin kilttiä ja kohteliasta kansaa, että purnaamme kotona tai työpaikoilla, joilla vielä semmoinen on, mutta emme lähde barrikadeille polttopullojen kanssa. Tämmöinen menettelytapa ei sovi suomalaisille.
Katsoin kaupungintalon edessä mielenosoitusta Sanginjoen ulkometsien puolesta. Ihmiset olivat lähteneet liikkeelle uskomansa asian puolesta. Kapinahenki siis elää! En ole heidän kanssaan samaa mieltä muutamista asioista, mutta ihailen tapaa, jolla asiaan halutaan vaikuttaa. Siis ryhmänä ja yhdessä, selkeästi kantansa esiin tuoden. Kukahan lähtisi vetämään mielenosoitusta ihmisten puolesta? Niiden puolesta, joilta on mennyt työpaikka alta, joilla ei ole rahaa riittävästi lasten harrastuksiin ja jotka tappelevat päivittäisen selviämisensä kanssa.
Syksyllä käydään uuden Oulun ensimmäiset kuntavaalit. Vaaleissa uusitaan taas valtakirjat.Mitä tarkoitan tässä valtakirjalla? Valtakirjalla yksittäinen ihminen antaa valtuutuksen toiselle edustaa itseään yhteisissä asioissa, sanoo wikipedia. Poliittinen valtakirja tulee vaalien myötä. Vaaleissa kuntalaiset ratkaisevat puolueohjelmien ja vaaliteemojen valinnalla myös sen, millaiset ovat reunaehdot, joilla he tämän valtakirjan edustajilleen luovuttavat. Valtakirja siis velvoittaatekemään linjaukset yksittäisissä, joskus jopa vaikeissakin asioissa. Ja sillä valtakirjalla ratkaistaan, kuka on ihmisyyden puolella. Ratkaistaan myös se, kenen sydän on mukana päätöksenteossa. Ihmiset antavat valtakirjansa asioiden hoitoon ja samalla valitsevat linjaukset, miten jatkossa Uudessa Oulussa hoidetaan terveyspalvelut, opetus, katujen kunnossapito, julkinen rakentaminen jne. Ja miten hoidetaan niiden ihmisten asiat, joita ei näy kaupungintalon portailla mieltään osoittamassa.
Yksinään ei kukaan valtuutettu pysty toimimaan. Poliittisia irtopisteitä voi keräillä, joskus siinä onnistutaankin, mutta tosiasia on, että jokainen tarvitsee tuekseen oman ryhmänsä, mutta sen lisäksi useimmiten myös muiden valtuutettujen tuen. Ja sen eteen pitää tehdä töitä. Ei riitä se, että yksinään provokatorisesti hilluu mediassa ja lehtien palstoilla ja on systemaattisesti kaikkea vastaan. Tarvitaan myös tekoja.
Tekoja tekevät myös oululaiset demarit, joiden uudeksi valtuustoryhmän ryhmäpuheenjohtajaksi tulin valittua. Tekoja ihmisten eteen. Valtuustoryhmässäni istuu kokeneita, eri laisilla taustoilla olevia valtuutettuja, jotka ovat jättäneet ja tulevat jatkossakin jättämään ihmisen näköisen jalanjälkensä oululaiseen päätöksentekoon. Arvostan heitä suuresti ja nöyränä otan ryhmyrin tehtävät vastaan.Se, mitä olen päätöksenteossa todella kaivannut, on se, että joskus löytyisi sellainen konsensus, joka hyppäisi yli puoluerajojen ja olisi aidosti oululaisen ihmisen asialla. Pakkaa vain tuo puoluepolitiikka sotkemaan joskus hyvätkin aloitteet. Ei ole ihme, jos ihmiset tympääntyvät eivätkä koe tulevansa kuulluksi ja saavansa verorahoilleen vastinetta! Ehkäpä Uusi Oulu tuo tähänkin asiaan muutosta! Toivoa soppii!