maanantai 28. joulukuuta 2009

Onko lahjat omia vai ei?

Katselin tuossa YLEn kuuden uutisia. Siinä eläkkeelle siirtyvä maaherra Siuruainen pakkaili saamiaan lahjoja muuttoa varten. Heräsi kysymys, ovatko lääninhallitukselle tai kaupungille tai kunnalle lahjoitetut esineet lahjoja päällikölle vai lahjoja virastolle?
Näin taannoin dokumentin, jossa Ranskan presidentille Jacques René Chiracille oli lahjoitettu mm. norsu. Mielenkiintoista olisi tietää, katsottiinko norsu hänen vai Ranskan valtion omaisuudeksi?
Maamme presidentti saa myös arvokkaitakin lahjoja eri maiden edustajilta heidän vieraillessaan maassamme. Voiko predisenttikin pakata saamansa lahjat mukaansa, sitten kun kausi on ohi?
Lienee kuitenkin niin, että saadut lahjat on katsottava valtion omaisuudeksi, muutenhan arvokkaat maalauksetkin koristaisivat nyt entisten presidenttien yksityiskoteja eivätkä olisi suuren yleisön nähtävänä presidentin linnassa.

Minnekähän joutuvat lääninhallitukselle/Siuruaiselle tulleet lahjat?

torstai 24. joulukuuta 2009

Mistä syntyy joulumieli?

Minulle joulutunnelma alkaa pikkuhiljaa siitä, kun jouluruuat on tehty lämmitystä vaille valmiiksi, kummilasten paketit on mukana ja alkaa matka Sotkamoon kotiseudulle. Siellä odottaa perinteisesti mummon joulupöytä, haudalla käymiset, jotka herkistää muistelemaan poisnukkuneita läheisiä, paluu mökille, joulusauna tervantuoksuineen, jouluruokien syöminen läheisten kanssa. Jossakin vaiheessa joulutunnelma sitten repeää: radiosta tulee Jussi Björlingin "O Helga Natt". Siis ei mikään muunnelma vaan aito oikea ruotsalainen Jussi! Ehdoton ykkönen.
Miten se joulutunnelma minussa sitten ilmenee?
Ensin tipahtaa yksi, sitten niitä tulee jo puro ja lopuksi tuntuu, ettei loppua taida märinälle tullakaan. Että voi yksi ainut joululaulu saada moista aikaan! Että osaa iso ihminen herkistyä niin voimakkaasti! Tuntuu kuin olisi se pieni lapsi jälleen odottamassa jännittyneenä aattoillan ihmettä, katsellen itsekin jännittyneenä muiden ilmeitä.
Joulu on ihanaa aikaa! Ihmisillä on hyvä ja avoin mieli. Oudot vastaantulijat toivottelevat hyvät joulut, hymyilevät,tuntuu kuin kaikki olisivat joululumon vallassa.
Siispä kaikille hyvää joulun lumoa ja herkistymistä tähän juhlien juhlaan!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kirppusirkusta Suomessa sairaanhoitajan koulutuksessa

Näinä tiukan euron aikoina ihmettelen suunnattomasti tätä nykyistä sairaanhoitajan koulutusta. Ensin opiskellaan sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Jatko-opinnot on mahdollista suorittaa AMK:ssa suorittamalla ylempi ammattikorkeakoulu. Toinen reitti sairaanhoitajalla on tiedekorkeakoulun kautta hakeutumalla hoitotieteen laitokselle opiskelemaan terveystieteitä ja maisterin tutkintoa. Mutta - yliopisto ei hyväksykään kaikkia AMK-opintoja, mm.kieliopintoja, jolloin opiskelija joutuu aloittamaan niin kutsutusti alusta. Eipä voisi paremmin enää rahaa polttaa! Viranhakutilanteessa ovat kuitenkin maisterin tutkinto ja ylempi AMK-tutkinto samalla viivalla lain mukaan.
Olen aina ihmetellyt tätä duaalimallia (ammattikorkeakoulu ja tiedekorkeakoulu)meidän koulutusmaailmassamme. Eikö voisi suunnitella terveysalojen koulutusputkea niin, että olisi vaivatonta kouluttautua ensin kandidaatiksi, joka olisi ammatin perustutkinto ja siitä voisi edetä niin, että korvattavuudet olisivat samat molemmissa, amk:ssa ja yliopistossa.

Vielä enemmän ihmetystä on tuottanut, kun olen seurannut valmistuvia sairaanhoitajia ja heidän ammatti- osaamistaan.Valtakunnallisesti ei ole sääntelyä olemassa. Instanssit, jotka asioista päättävät, eivät näytä tuntevan terveydenhuollon ammattien vaativuutta! Ammattikorkeakouluissa "money talks" ja ministeriön rahoitus perustuu tutkintoihin.Tämä johtaa vääristymiin, jossa ei ole pääasia se, että opiskelijat saisivat kunnollista koulutusta vaan painopiste on opinahjojen rahoituksen turvaamninen. Kun on opiskelijoita valmistumassa, voidaan opintopisteitä sairaanhoitajallekin antaa jopa golf-kurssista! Sitähän me sairaanhoitajat varsinkin työssään tarvitsemme! Kyllä on työn moraali ja etiikka hakusassa!
Valvira- valvontaelimenä ja lopullisen laillistamisen antajana tulisi mielestäni asettaa jonkinlaiset sairaanhoitajan laillistamisen kriteerit valmistuville sairaanhoitajille, jolloin olisi kartoitettu ne ammatin kannalta todelliset opintomäärät, joita on pakko olla valmistuakseen sairaanhoitajaksi.

Kaikkein hulluimmaksi lopuksi Eu:ta myötäillen myös Suomessa on tutkinnot luokiteltu kansalliseen viitekehykseen. Itselläni on perustutkintona vahvalla työkokemuksella lihavoitettu sairaanhoitajan tutkinto, joka luokituksessa rinnastetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisesti aikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittamiseen kuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillä näytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät.

Kysymys siis kuuluu, että onko kohta Suomessa laillistettuja sairaanhoitajia ja ammattitutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia? Mikä on Valviran osuus silloin valvonnassa. Psykiatriassa tämä näyttötutkintokoulutus jo pelaa ja koska oppilaitosten rahoitus pohjautuu tutkintoihin, syntyy uusia viritelmiä kuin sieniä syksyisin!

Kaiken kaikkiaan rahaa palaa! Yhteiskunnalle on suunnattoman kallista sekin, että yhteiskunnan varoilla sinulla on mahdollisuus kouluttautua niin moneen ammattiin kuin haluat. Olisikohan tässäkin uudelleen suunnittelun paikka?

tiistai 8. joulukuuta 2009

Mitä uskoa mitä ei?

Teen itse työtä kliinisten lääketieteellisten tutkimusten parissa, joten suunnatonta ihmetystä ja hämminkiä aiheuttaa tieto siitä, ettei tieteen totuuteen voikaan enää niin vain luottaa.
Satuin katsomaan eilisen MOT-ohjelman, jossa valoitettiin arvostetun tutkimusinstituutin muokkailtuja tutkimustuloksia, mikäli nyt televisioonkaan on enää luottaminen.
Herää eittämättä kysymys, mihin tässä maailmassa voi luottaa, jos ei tieteen julkisuuteen ja apsoluuttiseen puolueettomuuteen. Ihmiskunnalla taitaa olla edessään talouslamaakin syvempi kriisi, kun oikeuslaitoksen puolueettomuus on horjunut jo pitemmän aikaa ja nyt horjuu myös tieteen uskottavuus!
Ohjelma todisti jälleen kerran myös sen, että maailma tarvitsee skeptikkoja, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan meille esitettyjä totuuksia. Ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla ja samalla avartavat asiaan vihkiytyneidenkin näkökulmaa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan myös politiikassa.

Politiikan vahva teesi viime aikoina on ollut ilmaston muutoksen hillitseminen ja maapallon lämpenemiseen vaikuttaminen. Nämä esiintyvät mantramaisesti lähes jokaisen kunnan strategiassa tai toimintaohjelmissa. Niiden perusteella luodaan uutta ja mukautetaan vanhaa toimintatapaa. Olisiko kuitenkin kysyttävä terveen maalaisjärjen perään, ennenkuin edetään tässäkin asiassa ääripäihin? Jos se sittenkin on totta, ettei maapallo olekaan uhattuna niin voimakkaasti kuin meidän on annettu ymmärtää vaan onkin olemassa toinen totuus.

Toivottavasti asiasta löytyy totuus ja pian, sillä onhan se kansakuntien pilkkaamista että ensin uskotellaan ihmisille laajan katastrofin olevan edessä ja sen tiedon pohjalta kootaan mittava maailmanlaajuinen ilmastokokous Kööpenhaminaan ja mitä varten? Toteamaan, että meitä onkin petetty! Vie taatusti pohjan pois myöhemmältä yrittämiseltä.

Aatteleepi Pirjo