Kansanliike lasten asialle!

Olin eilen kuuntelemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnista Sirkka Rousua, lasten suojelijaa, joka tutkijana ja yliopettajana on tutkinut ja havainnoinut pitkään hyvinvointiyhteiskuntaamme lasten ja nuorten ja ennen kaikkea lastensuojelun näköalaikkunoiden kautta. Itselleni hänen ajatuksensa oli todella ajatuksia herättäviä.
Keskeisin, mikä myös minun mielestäni pitäisi saada kitketyksi pois suomalaisesta ajattelusta, että on olemassa vain ”hyviä” tai ”huonoja” vanhempia. Jos jokin yhteiskunnassamme mättää, kuinka herkästi syyttävät sormet osoittavatkaan aina yksilöön. Vaikka vika onkin systeemissä ja järjestelmässä.

Lapsiperheiden köyhtyminen alkoi 1990 -luvulla ja on jatkuvasti kasvanut, ollen nyt lähes kolminkertainen. Yhä useammat sinnittelevät menojensa kanssa kun perheen tulot eivät riitä. Vaikka vanhemmat käyvät töissä ja vaikka yhteiskunta tarjoaa erilaisia tulonsiirtoja, ei siltikään rahat riitä. Yksin päivähoitokustannukset ovat niin suuret, että se panee vanhemmat harkitsemaan, onko ollenkaan mielekästä äidin palata työelämään.

Oma tyttäreni palaa tänään äitiyslomalta töihin. Vielä ei Pikku - Ilmarin tarvinnut mennä hoitoon, kun isä jäi kotiin. Mutta muutaman viikon päästä tämäkin on tosiasia.
Kun itselläni oli lapset pieniä, elämä kävi ”kädestä suuhun”. Ja edelleen, 20-vuodenkin päästä meillä on tilanne, jossa pienten lasten vanhemmat taistelevat toimeentulosta. Kun talous on vedetty tiukoille, ei tarvita kovinkaan suurta yllättävää menoerää, kun talous kaatuu.

Seuraavan eduskunnan tärkeimpiä tehtäviä on tehdä asialle jotakin! Demarit esittävät lapsivähennystä verotukseen. Ennen kuin tästä päätetään, pitää laskurien laskea tarkasti se, mikä todella hyödyttää lapsiperheitä. Tämäkin päätös saattaa asettaa matalatuloiset perheet eriarvoiseen asemaan ja saattaa hyödyttää vain suurempituloisia, jotka maksavat tuloistaan enemmän verojakin. Mistään linjauksesta ei pitäisi tehdä mantraa ennen kuin asia huolellisesti tutkitaan monelta kantilta. Olisiko sittenkin parempi korottaa lapsilisiä ja sitoa ne elinkustannusindeksiin, jolloin edes tämä tukimuoto pysyisi ajan tasalla.

Tutkimusten mukaan vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa. Kun kyse on lasten harrastuksista, tingitään ennemmin vanhempien omista menoista kuin näistä. Vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa, mutta kaikilla ei tähän ole voimia. Tuolloin tasa-arvoinen yhteiskunta rakentaa tukitoimet niin, että niitä autetaan, jotka apua tarvitsevat. Sirkka Rousu muistutti minusta hienosti siitä, kuinka auttamisen pitäisi olla normaalitoimintaa eikä sellaista, osoittelevaa auttamista, jossa perhe leimataan alaluokkaan, heikompiosaisiin jne.
Miksi opettajat/päiväkodin työntekijät eivät kävisi säännöllisin väliajoin kaikkien lasten kotona? Tällöin ongelmatilanteissa kotona käyminen tapahtuisi matalammalla kynnyksellä eikä lapsi/vanhemmat heti leimattaisi.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä – laulaa Veikko Lavi. Laulun sanomaa pitäisi kaikkien pysähtyä joskus miettimään. Jos poliitikkoina, kanssaihmisinä, lähimmäisinä, naapureina, äiteinä, isinä, ukkeina ja mummoina osaisimme elää ja auttaa ihmisiä näin, tästä Suomesta tulisi hyvä paikka olla ja elää!

Miten terveydenhuolto järjestetään seuraavalla vaalikaudella?

Isoimpia kysymyksiä tulevalla vaalikaudella on valtiontalouden rahoitus ja sen myötä terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus.
Uusi terveydenhuoltolaki , joka astuu voimaan toukokuussa, ei ota suoranaisesti kantaa järjestämisvastuuseen, eikä sen myötä terveydenhuollon rahoitukseen. Jo nyt on tehty päätöksiä, joiden mukaan kasvaneet asiakasmaksut ovat korkeimmat euro-alueella - joten tämä tie lienee kävelty loppuun.
Jo nyt Kelakorvauksilla tuetaan 14% :lla terveydenhuollon kustannuksista, joista suurin osa suuntautuu yksityissektorin tukemiseen. Siis senkään kasvattaminen ei ole mahdollista! On esitetty arvioita siitä, miten kävisi, jos Kela-korvauksia kasvatettaisiin - alentaisiko se esim. lääkäripalkkioita vai ohjautuisiko se suoraan pörssiyhtiöinä toimivien suurten lääkäriasemien osakkeenomistajille? Näin todennäköisesti kävisikin.
Mitkä keinot siis ovat jäljellä? Verojen korottaminen ei mene läpi, sillä niin suurta vastustusta se saa kansalaisissa aikaan.
Minusta asiakasmaksuja ei pidä enää korottaa. Voimaan tullut palvelusetelilaki johtaa jo nyt siihen, että palvelusetelin käyttäjät pannaan maksamaan osa saadusta palvelusta. Turha sitä on puolustella sillä, että ostot tapahtuvat kunnan taholta – tämähän on suoraa verorahoitteista tukea yksityisille toimijoille. Palveluseteli saa kansalaiset myös eriarvoiseen asemaan – osa pystyy hyödyntämään sitä, jkoska pystyvät maksamaan omavastuuosuuden – osa jää kuitenkin palvelujen ulkopuolelle. Näin pienillä piiloratkaisuilla ohjataan pikkuhiljaa palveluja yksityisille toimijoille.
Yksityistä palvelutuotantoa toki tarvitaan, mutta miksi ei sitten pitäydytä siinä, että yksityinen toimii puhtaasti markkinavoimien avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että ne hoidattavat itsensä yksityisesti, joilla on siihen varaa, eikä sotketa julkisia verovaroja tähän piiloyritystukeen. Silloin esim. Kela-korvausjärjestelmä voitaisiin avata ja miettiä kohdentamista sinne, missä se eniten auttaa terveydenhuollossa, terveydenhuollon maksukaton alentamiseen, lääkekustannuksiin. Nyt Kela-korvaukset hyödyntävät mm. vakuutusyhtiöitä, jotka pohjaavat vahinkojen korvauspäätökset niihin kustannuksiin, mitkä jäävät jäljelle, kun Kela-korvaus on niistä vähennetty.
Vakuutusyhtiöt ovat tulleet enenemässä määrin myös terveydenhuollon rahoittajiksi. Yhä useampi vakuutusyhtiö kauppaa pienten lasten vanhemmille vakuutuksia, joilla lasten sairaudet hoituvat. Tätä ruokkii myös yleinen asenne saatavissa oleviin, julkisen terveyskeskuksen palveluihin – liian hidasta, liian byrokraattista, liian toimimatonta.
Entä voisiko Suomi ottaa lainaa, jolla rahoittaisi terveyspalveluja? Ei tietenkään – jo nyt jokainen syntyvä vauva saa vaippoihinsa 15.000€:n velat! Tulevalla hallituskaudella tämä suunta on ehdottomasti saatava alas tai Suomen käy kuin Kreikan tai Portugalin – ollaan pian samassa jonossa anomassa avustuksia muilta euro- mailta.
Ei siis ole helppo pesti seuraavilla kansanedustajilla! Ratkaisut, jotka nyt tehdään, kantavat kauas. Jos nyt ei näissä tulevissa ratkaisuissa olla viisaita, maineeltaan hyvinvointia tukevalle suomalaiselle terveydenhuollolle saadaan sanoa hyvästit!

Vakuutustaistelua !

Pitkä on aika mennyt edellisestä kirjoittelusta. Ennen joulua liukastuin Opetusravintola Hilikun liukkaalla pihamaalla ja olen potenut sijoiltaan lähtenyttä ja murtunutta olkapäätäni tänne saakka. Ja uskokaa pois - kipeä on ollut!

Potilaat kertovat aina aika ajoin taisteluistaan vakuutusyhtiöiden pykäläviidakossa ja täytyy kyllä sanoa, että kylläpä se minutkin yllätti täysin.

Kiinteistöyhtiön asiallisesti tekemän ilmoituksen jälkeen toimitin vakuutusyhtiölle lausuntoja ja todistuksia odottaen korvauspäätöstä. Ohje oli, ettei yhtään laskua voi yhtiöön lähettää ennen kuin ko. päätös on tehty. Samaan aikaan kuntoutin olkapäätäni ahkerasti särkylääkkeiden avulla, tavoitteena päästä edes kerran suksille tänä keväänä.

Vakuutusyhtiö viivytteli asiaa ja vasta kun tiukkasävyisesti vaadin korvauspäätöstä, he ilmoittivat, etteivät ko. päätöstä tee, koska kiinteistöyhtiön omavastuu kattaa heidän mukaansa vammastani tulleet/tulevat kustannukset.
Kiltisti olen ollut julkisen terveydenhuollon hoidossa, vaikka moni tässä tilanteessa olisi kävellyt yksityiselle ja maksattanut hoidot vakuutusyhtiöllä.

Nyt siis odottelen kiinteistöyhtiön korvauksia. Ja he ilmeisesti taas vievät asiaa vakuutusyhtiönsä käsittelyyn omavastuukaton tultua täyteen.

Vakuutusyhtiö ei huomioinut lainkaan sitä, että mm. sairauslomani on palkaton, koska vahinko on tapahtunut vapaa-ajalla. Eikä myöskään sitä, että vahinkolain mukaisesti, vamman laadusta riippuen, olen oikeutettu korvauksiin kivusta ja särystä, jotka lain mukaan pitää vakuutusyhtiön maksaa ilman asiakkaan erillistä hakemista tai mainintaa asiasta.

Inhottaa tällainen pompottelu. Eikö tämän asian pitäisi olla kiinteistöyhtiön ja vakuutusyhtiön välinen. Kun autoni perään ajettiin, ei minun tarvinnut tehdä kuin yksi ilmoitus ja auto korjattiin ja ehostettiin käyttökuntoon.

Miksi siis minua, joka olen ihminen, ei voitaisi kohdella samalla tavalla – tehdä käyttökuntoon ilman, että minun pitää huolehtia siitä, kuka korvaa minun kolmen viikon palkanmenetyksen tai muut asiasta syntyneet kustannukset.

Vakuutusyhtiöt lupaavat vakuutuksia kaupatessaan ummet ja lammet. Kun sitten tulee korvausten aika, ei sijoitettu raha (siis se rahamäärä, jolla olet vakuutukset itsellesi ostanut), löytyy varmasti jokaisesta yhtiöstä periaate, että kokeillaan asiakasta ensin jollakin päätöksellä. Jos asiakas tähän tyytyy, eikä vaadi muutosta, oma-aloitteellisesti vakuutusyhtiöstä ei kyllä lähdetä ehdottamaan muita menettelytapoja.
Vahvistuu entisestään se käsitykseni, että tietynlaiseen kierouteen tämä bisnes perustuukin; valitettavasti. Enkä taida tämän käsitykseni kanssa olla yksin.

Ajattelen surullisena ihmisiä, jotka ovat hiljaisia,eivät tiedä asioista, eivät viitsi rähinöidä, tyytyvät päätöksiin ja kärsivät nahoissaan. Pykäläviidakon tulkinnoissa pitää olla tuntemusta lain kirjaimista ja ainakin osata lukea vaikeaa lakiteksiä. Asianajajat ovat kalliita ja julkisen rahoituksen turvin toimivat oikeusavustajat eivät tällaisia juttuja pysty käsittelemään. Kukahan se siis heitä puolustaa tällaisissa vakuutusyhtiöiden pykäläviidakoissa?