tiistai 8. joulukuuta 2009

Mitä uskoa mitä ei?

Teen itse työtä kliinisten lääketieteellisten tutkimusten parissa, joten suunnatonta ihmetystä ja hämminkiä aiheuttaa tieto siitä, ettei tieteen totuuteen voikaan enää niin vain luottaa.
Satuin katsomaan eilisen MOT-ohjelman, jossa valoitettiin arvostetun tutkimusinstituutin muokkailtuja tutkimustuloksia, mikäli nyt televisioonkaan on enää luottaminen.
Herää eittämättä kysymys, mihin tässä maailmassa voi luottaa, jos ei tieteen julkisuuteen ja apsoluuttiseen puolueettomuuteen. Ihmiskunnalla taitaa olla edessään talouslamaakin syvempi kriisi, kun oikeuslaitoksen puolueettomuus on horjunut jo pitemmän aikaa ja nyt horjuu myös tieteen uskottavuus!
Ohjelma todisti jälleen kerran myös sen, että maailma tarvitsee skeptikkoja, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan meille esitettyjä totuuksia. Ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla ja samalla avartavat asiaan vihkiytyneidenkin näkökulmaa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan myös politiikassa.

Politiikan vahva teesi viime aikoina on ollut ilmaston muutoksen hillitseminen ja maapallon lämpenemiseen vaikuttaminen. Nämä esiintyvät mantramaisesti lähes jokaisen kunnan strategiassa tai toimintaohjelmissa. Niiden perusteella luodaan uutta ja mukautetaan vanhaa toimintatapaa. Olisiko kuitenkin kysyttävä terveen maalaisjärjen perään, ennenkuin edetään tässäkin asiassa ääripäihin? Jos se sittenkin on totta, ettei maapallo olekaan uhattuna niin voimakkaasti kuin meidän on annettu ymmärtää vaan onkin olemassa toinen totuus.

Toivottavasti asiasta löytyy totuus ja pian, sillä onhan se kansakuntien pilkkaamista että ensin uskotellaan ihmisille laajan katastrofin olevan edessä ja sen tiedon pohjalta kootaan mittava maailmanlaajuinen ilmastokokous Kööpenhaminaan ja mitä varten? Toteamaan, että meitä onkin petetty! Vie taatusti pohjan pois myöhemmältä yrittämiseltä.

Aatteleepi Pirjo

Ei kommentteja: