Kovasti ajoissa ovat muutamat lehdet liikkeellä. Jo nyt nimetään Oulun demareiden kansanedustajaehdokkaita, vaikka kyse on vasta siitä, ketkä ovat käytettävissä jäsenvaalissa ehdokkaana.
Edustuksellinen demokratia lähtee siitä, että yhteisö, tässä siis puolueen yhdistys, asettaa ehdokkaita, joista vaalien ensimmäisessä vaiheessa puolueen jäsenet valitsevat, keitä heidän mielestään pitäisi vaaleissa ehdokkaina näkyä.
Olen siis yksi heistä. Tämä ei tässä vaiheessa tarkoita muuta kuin että tunnustan ja ennustan, että vaalit ovat tulossa.
Kovaa hinkua kansanedustajiksi kyllä on. Demareiden keskuudessa tullaan käymään verinen ja hikinen taistelu siitä, kuka "perii" Ahteen ja Jaakonsaaren äänet. Jotta tähän pääsisi, pitäisi Ahteen äänestäjille pystyä vakuuttamaan olevansa "kelpo jätkä", sukupuolesta piittaamatta.
Ja Jaakonsaaren saappaisiin ei niin vain hypätä. Liisa loi omalla toiminnallaan, persoonallaan ja terveen kriittisellä ajattelullaan itselleen oman äänestäjäkunnan, jotka eivät välttämättä ole puolue-uskollisia demarikannattajia, vaan saattavat hakea omaksi edustajakseen ihmisen myös muista kuin demareista. Mikään ei siis ole itsestään selvyys - ei myöskään se, keitä jäsenet jäsenvaalissa ehdokkaiksi asettavat.
Kampanjat ovat kovaa kyytiä jo käynnistyneet. Meikä kyllä ottaa tässä vaiheessa vielä rauhallisesti; aikaa on jäsenvaalin tulokseen ja aikaa on harkintaan.
Mukaan lähteminen vaatii kovat taloudelliset panostukset- tiedän kun olen ollut ehdokkaana vuoden 1993 -jälkeen jokaisessa vaalissa ja aina maksanut kampanjat omalla rahalla.
Mottoni on tässäkin asiassa se- että oma toimintani politiikassa, teot ja tekemättä jättämiset ovat se valttikortti, joka parhaiten puree. Onneksi vaalirahakohu varmaankin hillitsee älyttömyyksiä rahankäytössä seuraavien vaalien alla!
torstai 4. maaliskuuta 2010
torstai 4. helmikuuta 2010
Miksikäs ei Arina?
Arina on monelle kuluttajalle tuttu vihreästä s-etukortista. Arinan vaalit ovat kohta ajankohtaiset. Vaalit liittyvät osana siihen, että Arina on osuuskauppa,mikä tarkoittaa sitä, että n.130.000 pohjoissuomalaiset omistavat siivun omaa kauppaa. Osuuskauppa-aate taas tarkoittaa sitä, että Arinaa hallinnoidaan edustuksellisen demokratian keinoin. Valinnat osuuskunnan hallintoon tekevät Arinan jäsenet – eivät Arinan hallitus eivätkä johtajat. Äänestysten ansiosta minäkin olen ollut demarina Arinan toiminnassa mukana.
Olen saanut soittoja ihmisiltä, jotka joko puolustavat Arinaa yrityksenä tai sitten kertovat inhoavansa ”yli kaiken” ja ” eivät kyllä ikinä asioi siinä kaupassa”. Etupäässä nämä viimeisimmät soittajat ovat olleet kilpailevan kaupparyhmittymän edusmiehiä ja –naisia.
Miksi siis on olla arinalainen? Ensinnäkin, Arina on Osuuskauppa, kuten jo totesin. Hallinnointi tapahtuu demokraattisesti valitun- siis vaaleilla valitun- edustajiston välityksellä. Toiseksi, Arina on pohjoissuomalainen, tarjoaa työllisyyttä Pohjois-Suomeen, sekä välittömästi että välillisestimyös lukuisten alihankkijoiden muodossa. Kunhan vielä kuluttajatkin älyäisivät suosia lähiruuan tuottajia ostosvalinnoissaan, niin johan olisi menestystä alueella.
Sanotaan, että työllistäväthän ne muutkin kaupat. Niin työllistääkin, mutta kaupanteosta saadut eurot valuvat sitten Saksaan tai Kiinaan. Ja kolmanneksi – olla Arinan jäsen on enemmän kuin olla kanta-asiakas; jäsen on yksi oman osuuskaupan omistajista ja saa vuosittaista korkoa osuuspääomalleen.
Osuuskaupan tarkoituksenahan on tarjota palveluja ja etuja jäsenilleen. Myös liiketoiminnan tuotto käytetään pääosin jäsenten hyväksi, palvelujen ja tarjonnan kehittämiseksi. Kaikki on vielä vapaaehtoista - osuuskaupan jäsenyydestä eroava saa maksamansa osuusmaksun takaisin erotessaan.
Arinaa on syytetty siitä, että se haalii hallintoonsa poliitikkoja. Ja että poliitikot ovat niin tyhmiä, että puoltavat kaikessa päätöksenteossa Arinaa, unohtaen jääviydet. Tämähän ei pidä paikkaansa.Ei niin tyhmää poliitikkoa pidä edes valita tehtäväänsä.
Kateelliset kailottavat, että markkinaosuudet on poliittisilla päätöksillä aikaansaatuja. Eikö rehellisesti ole kuitenkin niin, että markkinaosuudet syntyvät siitä, että tuotteet käyvät kaupaksi ja että palveluvalikoima vastaa kysyntää. Ei kukaan kaupan volyymia tappioksi ylläpidä! Ei siis ABC-ketjukaan olisi vahva, ellei sillä olisi käyttäjiä. Nyt ketjun palvelutuotannosta jää eurot kotimaahan, eivät valu amerikkalaisten ketjujen taskuun. Mutta siitäkin on tullut sanomista. Että ketju tappaa tulollaan alueen pienyrittäjät. Pitäsiköhän puhujien käydä Haaparannan Ikeassa, joka on yksi mainioin esimerkki siitä, miten iso imee rinnalleen myös menestyviä pienyrittäjiä. ABC-huoltamo on pelastanut monet näivettyvät maaseutulähiöt kokonaan kuivumisen uhalta!
Kaikki mustamaalaukset ja solvaukset lähtevät kateellisuudesta. Oikein kainuulaisesta kateudesta, joka perustuu siihen, että kun ei itsellä ole, niin ei sitä voi kyllä naapurillakaan olla.
Näin toimitaan meillä Suomessa!
Olen saanut soittoja ihmisiltä, jotka joko puolustavat Arinaa yrityksenä tai sitten kertovat inhoavansa ”yli kaiken” ja ” eivät kyllä ikinä asioi siinä kaupassa”. Etupäässä nämä viimeisimmät soittajat ovat olleet kilpailevan kaupparyhmittymän edusmiehiä ja –naisia.
Miksi siis on olla arinalainen? Ensinnäkin, Arina on Osuuskauppa, kuten jo totesin. Hallinnointi tapahtuu demokraattisesti valitun- siis vaaleilla valitun- edustajiston välityksellä. Toiseksi, Arina on pohjoissuomalainen, tarjoaa työllisyyttä Pohjois-Suomeen, sekä välittömästi että välillisestimyös lukuisten alihankkijoiden muodossa. Kunhan vielä kuluttajatkin älyäisivät suosia lähiruuan tuottajia ostosvalinnoissaan, niin johan olisi menestystä alueella.
Sanotaan, että työllistäväthän ne muutkin kaupat. Niin työllistääkin, mutta kaupanteosta saadut eurot valuvat sitten Saksaan tai Kiinaan. Ja kolmanneksi – olla Arinan jäsen on enemmän kuin olla kanta-asiakas; jäsen on yksi oman osuuskaupan omistajista ja saa vuosittaista korkoa osuuspääomalleen.
Osuuskaupan tarkoituksenahan on tarjota palveluja ja etuja jäsenilleen. Myös liiketoiminnan tuotto käytetään pääosin jäsenten hyväksi, palvelujen ja tarjonnan kehittämiseksi. Kaikki on vielä vapaaehtoista - osuuskaupan jäsenyydestä eroava saa maksamansa osuusmaksun takaisin erotessaan.
Arinaa on syytetty siitä, että se haalii hallintoonsa poliitikkoja. Ja että poliitikot ovat niin tyhmiä, että puoltavat kaikessa päätöksenteossa Arinaa, unohtaen jääviydet. Tämähän ei pidä paikkaansa.Ei niin tyhmää poliitikkoa pidä edes valita tehtäväänsä.
Kateelliset kailottavat, että markkinaosuudet on poliittisilla päätöksillä aikaansaatuja. Eikö rehellisesti ole kuitenkin niin, että markkinaosuudet syntyvät siitä, että tuotteet käyvät kaupaksi ja että palveluvalikoima vastaa kysyntää. Ei kukaan kaupan volyymia tappioksi ylläpidä! Ei siis ABC-ketjukaan olisi vahva, ellei sillä olisi käyttäjiä. Nyt ketjun palvelutuotannosta jää eurot kotimaahan, eivät valu amerikkalaisten ketjujen taskuun. Mutta siitäkin on tullut sanomista. Että ketju tappaa tulollaan alueen pienyrittäjät. Pitäsiköhän puhujien käydä Haaparannan Ikeassa, joka on yksi mainioin esimerkki siitä, miten iso imee rinnalleen myös menestyviä pienyrittäjiä. ABC-huoltamo on pelastanut monet näivettyvät maaseutulähiöt kokonaan kuivumisen uhalta!
Kaikki mustamaalaukset ja solvaukset lähtevät kateellisuudesta. Oikein kainuulaisesta kateudesta, joka perustuu siihen, että kun ei itsellä ole, niin ei sitä voi kyllä naapurillakaan olla.
Näin toimitaan meillä Suomessa!
maanantai 28. joulukuuta 2009
Onko lahjat omia vai ei?
Katselin tuossa YLEn kuuden uutisia. Siinä eläkkeelle siirtyvä maaherra Siuruainen pakkaili saamiaan lahjoja muuttoa varten. Heräsi kysymys, ovatko lääninhallitukselle tai kaupungille tai kunnalle lahjoitetut esineet lahjoja päällikölle vai lahjoja virastolle?
Näin taannoin dokumentin, jossa Ranskan presidentille Jacques René Chiracille oli lahjoitettu mm. norsu. Mielenkiintoista olisi tietää, katsottiinko norsu hänen vai Ranskan valtion omaisuudeksi?
Maamme presidentti saa myös arvokkaitakin lahjoja eri maiden edustajilta heidän vieraillessaan maassamme. Voiko predisenttikin pakata saamansa lahjat mukaansa, sitten kun kausi on ohi?
Lienee kuitenkin niin, että saadut lahjat on katsottava valtion omaisuudeksi, muutenhan arvokkaat maalauksetkin koristaisivat nyt entisten presidenttien yksityiskoteja eivätkä olisi suuren yleisön nähtävänä presidentin linnassa.
Minnekähän joutuvat lääninhallitukselle/Siuruaiselle tulleet lahjat?
Näin taannoin dokumentin, jossa Ranskan presidentille Jacques René Chiracille oli lahjoitettu mm. norsu. Mielenkiintoista olisi tietää, katsottiinko norsu hänen vai Ranskan valtion omaisuudeksi?
Maamme presidentti saa myös arvokkaitakin lahjoja eri maiden edustajilta heidän vieraillessaan maassamme. Voiko predisenttikin pakata saamansa lahjat mukaansa, sitten kun kausi on ohi?
Lienee kuitenkin niin, että saadut lahjat on katsottava valtion omaisuudeksi, muutenhan arvokkaat maalauksetkin koristaisivat nyt entisten presidenttien yksityiskoteja eivätkä olisi suuren yleisön nähtävänä presidentin linnassa.
Minnekähän joutuvat lääninhallitukselle/Siuruaiselle tulleet lahjat?
torstai 24. joulukuuta 2009
Mistä syntyy joulumieli?
Minulle joulutunnelma alkaa pikkuhiljaa siitä, kun jouluruuat on tehty lämmitystä vaille valmiiksi, kummilasten paketit on mukana ja alkaa matka Sotkamoon kotiseudulle. Siellä odottaa perinteisesti mummon joulupöytä, haudalla käymiset, jotka herkistää muistelemaan poisnukkuneita läheisiä, paluu mökille, joulusauna tervantuoksuineen, jouluruokien syöminen läheisten kanssa. Jossakin vaiheessa joulutunnelma sitten repeää: radiosta tulee Jussi Björlingin "O Helga Natt". Siis ei mikään muunnelma vaan aito oikea ruotsalainen Jussi! Ehdoton ykkönen.
Miten se joulutunnelma minussa sitten ilmenee?
Ensin tipahtaa yksi, sitten niitä tulee jo puro ja lopuksi tuntuu, ettei loppua taida märinälle tullakaan. Että voi yksi ainut joululaulu saada moista aikaan! Että osaa iso ihminen herkistyä niin voimakkaasti! Tuntuu kuin olisi se pieni lapsi jälleen odottamassa jännittyneenä aattoillan ihmettä, katsellen itsekin jännittyneenä muiden ilmeitä.
Joulu on ihanaa aikaa! Ihmisillä on hyvä ja avoin mieli. Oudot vastaantulijat toivottelevat hyvät joulut, hymyilevät,tuntuu kuin kaikki olisivat joululumon vallassa.
Siispä kaikille hyvää joulun lumoa ja herkistymistä tähän juhlien juhlaan!
Miten se joulutunnelma minussa sitten ilmenee?
Ensin tipahtaa yksi, sitten niitä tulee jo puro ja lopuksi tuntuu, ettei loppua taida märinälle tullakaan. Että voi yksi ainut joululaulu saada moista aikaan! Että osaa iso ihminen herkistyä niin voimakkaasti! Tuntuu kuin olisi se pieni lapsi jälleen odottamassa jännittyneenä aattoillan ihmettä, katsellen itsekin jännittyneenä muiden ilmeitä.
Joulu on ihanaa aikaa! Ihmisillä on hyvä ja avoin mieli. Oudot vastaantulijat toivottelevat hyvät joulut, hymyilevät,tuntuu kuin kaikki olisivat joululumon vallassa.
Siispä kaikille hyvää joulun lumoa ja herkistymistä tähän juhlien juhlaan!
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Kirppusirkusta Suomessa sairaanhoitajan koulutuksessa
Näinä tiukan euron aikoina ihmettelen suunnattomasti tätä nykyistä sairaanhoitajan koulutusta. Ensin opiskellaan sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Jatko-opinnot on mahdollista suorittaa AMK:ssa suorittamalla ylempi ammattikorkeakoulu. Toinen reitti sairaanhoitajalla on tiedekorkeakoulun kautta hakeutumalla hoitotieteen laitokselle opiskelemaan terveystieteitä ja maisterin tutkintoa. Mutta - yliopisto ei hyväksykään kaikkia AMK-opintoja, mm.kieliopintoja, jolloin opiskelija joutuu aloittamaan niin kutsutusti alusta. Eipä voisi paremmin enää rahaa polttaa! Viranhakutilanteessa ovat kuitenkin maisterin tutkinto ja ylempi AMK-tutkinto samalla viivalla lain mukaan.
Olen aina ihmetellyt tätä duaalimallia (ammattikorkeakoulu ja tiedekorkeakoulu)meidän koulutusmaailmassamme. Eikö voisi suunnitella terveysalojen koulutusputkea niin, että olisi vaivatonta kouluttautua ensin kandidaatiksi, joka olisi ammatin perustutkinto ja siitä voisi edetä niin, että korvattavuudet olisivat samat molemmissa, amk:ssa ja yliopistossa.
Vielä enemmän ihmetystä on tuottanut, kun olen seurannut valmistuvia sairaanhoitajia ja heidän ammatti- osaamistaan.Valtakunnallisesti ei ole sääntelyä olemassa. Instanssit, jotka asioista päättävät, eivät näytä tuntevan terveydenhuollon ammattien vaativuutta! Ammattikorkeakouluissa "money talks" ja ministeriön rahoitus perustuu tutkintoihin.Tämä johtaa vääristymiin, jossa ei ole pääasia se, että opiskelijat saisivat kunnollista koulutusta vaan painopiste on opinahjojen rahoituksen turvaamninen. Kun on opiskelijoita valmistumassa, voidaan opintopisteitä sairaanhoitajallekin antaa jopa golf-kurssista! Sitähän me sairaanhoitajat varsinkin työssään tarvitsemme! Kyllä on työn moraali ja etiikka hakusassa!
Valvira- valvontaelimenä ja lopullisen laillistamisen antajana tulisi mielestäni asettaa jonkinlaiset sairaanhoitajan laillistamisen kriteerit valmistuville sairaanhoitajille, jolloin olisi kartoitettu ne ammatin kannalta todelliset opintomäärät, joita on pakko olla valmistuakseen sairaanhoitajaksi.
Kaikkein hulluimmaksi lopuksi Eu:ta myötäillen myös Suomessa on tutkinnot luokiteltu kansalliseen viitekehykseen. Itselläni on perustutkintona vahvalla työkokemuksella lihavoitettu sairaanhoitajan tutkinto, joka luokituksessa rinnastetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisesti aikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittamiseen kuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillä näytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät.
Kysymys siis kuuluu, että onko kohta Suomessa laillistettuja sairaanhoitajia ja ammattitutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia? Mikä on Valviran osuus silloin valvonnassa. Psykiatriassa tämä näyttötutkintokoulutus jo pelaa ja koska oppilaitosten rahoitus pohjautuu tutkintoihin, syntyy uusia viritelmiä kuin sieniä syksyisin!
Kaiken kaikkiaan rahaa palaa! Yhteiskunnalle on suunnattoman kallista sekin, että yhteiskunnan varoilla sinulla on mahdollisuus kouluttautua niin moneen ammattiin kuin haluat. Olisikohan tässäkin uudelleen suunnittelun paikka?
Olen aina ihmetellyt tätä duaalimallia (ammattikorkeakoulu ja tiedekorkeakoulu)meidän koulutusmaailmassamme. Eikö voisi suunnitella terveysalojen koulutusputkea niin, että olisi vaivatonta kouluttautua ensin kandidaatiksi, joka olisi ammatin perustutkinto ja siitä voisi edetä niin, että korvattavuudet olisivat samat molemmissa, amk:ssa ja yliopistossa.
Vielä enemmän ihmetystä on tuottanut, kun olen seurannut valmistuvia sairaanhoitajia ja heidän ammatti- osaamistaan.Valtakunnallisesti ei ole sääntelyä olemassa. Instanssit, jotka asioista päättävät, eivät näytä tuntevan terveydenhuollon ammattien vaativuutta! Ammattikorkeakouluissa "money talks" ja ministeriön rahoitus perustuu tutkintoihin.Tämä johtaa vääristymiin, jossa ei ole pääasia se, että opiskelijat saisivat kunnollista koulutusta vaan painopiste on opinahjojen rahoituksen turvaamninen. Kun on opiskelijoita valmistumassa, voidaan opintopisteitä sairaanhoitajallekin antaa jopa golf-kurssista! Sitähän me sairaanhoitajat varsinkin työssään tarvitsemme! Kyllä on työn moraali ja etiikka hakusassa!
Valvira- valvontaelimenä ja lopullisen laillistamisen antajana tulisi mielestäni asettaa jonkinlaiset sairaanhoitajan laillistamisen kriteerit valmistuville sairaanhoitajille, jolloin olisi kartoitettu ne ammatin kannalta todelliset opintomäärät, joita on pakko olla valmistuakseen sairaanhoitajaksi.
Kaikkein hulluimmaksi lopuksi Eu:ta myötäillen myös Suomessa on tutkinnot luokiteltu kansalliseen viitekehykseen. Itselläni on perustutkintona vahvalla työkokemuksella lihavoitettu sairaanhoitajan tutkinto, joka luokituksessa rinnastetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisesti aikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittamiseen kuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillä näytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät.
Kysymys siis kuuluu, että onko kohta Suomessa laillistettuja sairaanhoitajia ja ammattitutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia? Mikä on Valviran osuus silloin valvonnassa. Psykiatriassa tämä näyttötutkintokoulutus jo pelaa ja koska oppilaitosten rahoitus pohjautuu tutkintoihin, syntyy uusia viritelmiä kuin sieniä syksyisin!
Kaiken kaikkiaan rahaa palaa! Yhteiskunnalle on suunnattoman kallista sekin, että yhteiskunnan varoilla sinulla on mahdollisuus kouluttautua niin moneen ammattiin kuin haluat. Olisikohan tässäkin uudelleen suunnittelun paikka?
tiistai 8. joulukuuta 2009
Mitä uskoa mitä ei?
Teen itse työtä kliinisten lääketieteellisten tutkimusten parissa, joten suunnatonta ihmetystä ja hämminkiä aiheuttaa tieto siitä, ettei tieteen totuuteen voikaan enää niin vain luottaa.
Satuin katsomaan eilisen MOT-ohjelman, jossa valoitettiin arvostetun tutkimusinstituutin muokkailtuja tutkimustuloksia, mikäli nyt televisioonkaan on enää luottaminen.
Herää eittämättä kysymys, mihin tässä maailmassa voi luottaa, jos ei tieteen julkisuuteen ja apsoluuttiseen puolueettomuuteen. Ihmiskunnalla taitaa olla edessään talouslamaakin syvempi kriisi, kun oikeuslaitoksen puolueettomuus on horjunut jo pitemmän aikaa ja nyt horjuu myös tieteen uskottavuus!
Ohjelma todisti jälleen kerran myös sen, että maailma tarvitsee skeptikkoja, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan meille esitettyjä totuuksia. Ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla ja samalla avartavat asiaan vihkiytyneidenkin näkökulmaa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan myös politiikassa.
Politiikan vahva teesi viime aikoina on ollut ilmaston muutoksen hillitseminen ja maapallon lämpenemiseen vaikuttaminen. Nämä esiintyvät mantramaisesti lähes jokaisen kunnan strategiassa tai toimintaohjelmissa. Niiden perusteella luodaan uutta ja mukautetaan vanhaa toimintatapaa. Olisiko kuitenkin kysyttävä terveen maalaisjärjen perään, ennenkuin edetään tässäkin asiassa ääripäihin? Jos se sittenkin on totta, ettei maapallo olekaan uhattuna niin voimakkaasti kuin meidän on annettu ymmärtää vaan onkin olemassa toinen totuus.
Toivottavasti asiasta löytyy totuus ja pian, sillä onhan se kansakuntien pilkkaamista että ensin uskotellaan ihmisille laajan katastrofin olevan edessä ja sen tiedon pohjalta kootaan mittava maailmanlaajuinen ilmastokokous Kööpenhaminaan ja mitä varten? Toteamaan, että meitä onkin petetty! Vie taatusti pohjan pois myöhemmältä yrittämiseltä.
Aatteleepi Pirjo
Satuin katsomaan eilisen MOT-ohjelman, jossa valoitettiin arvostetun tutkimusinstituutin muokkailtuja tutkimustuloksia, mikäli nyt televisioonkaan on enää luottaminen.
Herää eittämättä kysymys, mihin tässä maailmassa voi luottaa, jos ei tieteen julkisuuteen ja apsoluuttiseen puolueettomuuteen. Ihmiskunnalla taitaa olla edessään talouslamaakin syvempi kriisi, kun oikeuslaitoksen puolueettomuus on horjunut jo pitemmän aikaa ja nyt horjuu myös tieteen uskottavuus!
Ohjelma todisti jälleen kerran myös sen, että maailma tarvitsee skeptikkoja, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan meille esitettyjä totuuksia. Ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla ja samalla avartavat asiaan vihkiytyneidenkin näkökulmaa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan myös politiikassa.
Politiikan vahva teesi viime aikoina on ollut ilmaston muutoksen hillitseminen ja maapallon lämpenemiseen vaikuttaminen. Nämä esiintyvät mantramaisesti lähes jokaisen kunnan strategiassa tai toimintaohjelmissa. Niiden perusteella luodaan uutta ja mukautetaan vanhaa toimintatapaa. Olisiko kuitenkin kysyttävä terveen maalaisjärjen perään, ennenkuin edetään tässäkin asiassa ääripäihin? Jos se sittenkin on totta, ettei maapallo olekaan uhattuna niin voimakkaasti kuin meidän on annettu ymmärtää vaan onkin olemassa toinen totuus.
Toivottavasti asiasta löytyy totuus ja pian, sillä onhan se kansakuntien pilkkaamista että ensin uskotellaan ihmisille laajan katastrofin olevan edessä ja sen tiedon pohjalta kootaan mittava maailmanlaajuinen ilmastokokous Kööpenhaminaan ja mitä varten? Toteamaan, että meitä onkin petetty! Vie taatusti pohjan pois myöhemmältä yrittämiseltä.
Aatteleepi Pirjo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
