Kirppusirkusta Suomessa sairaanhoitajan koulutuksessa

Näinä tiukan euron aikoina ihmettelen suunnattomasti tätä nykyistä sairaanhoitajan koulutusta. Ensin opiskellaan sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Jatko-opinnot on mahdollista suorittaa AMK:ssa suorittamalla ylempi ammattikorkeakoulu. Toinen reitti sairaanhoitajalla on tiedekorkeakoulun kautta hakeutumalla hoitotieteen laitokselle opiskelemaan terveystieteitä ja maisterin tutkintoa. Mutta - yliopisto ei hyväksykään kaikkia AMK-opintoja, mm.kieliopintoja, jolloin opiskelija joutuu aloittamaan niin kutsutusti alusta. Eipä voisi paremmin enää rahaa polttaa! Viranhakutilanteessa ovat kuitenkin maisterin tutkinto ja ylempi AMK-tutkinto samalla viivalla lain mukaan.
Olen aina ihmetellyt tätä duaalimallia (ammattikorkeakoulu ja tiedekorkeakoulu)meidän koulutusmaailmassamme. Eikö voisi suunnitella terveysalojen koulutusputkea niin, että olisi vaivatonta kouluttautua ensin kandidaatiksi, joka olisi ammatin perustutkinto ja siitä voisi edetä niin, että korvattavuudet olisivat samat molemmissa, amk:ssa ja yliopistossa.

Vielä enemmän ihmetystä on tuottanut, kun olen seurannut valmistuvia sairaanhoitajia ja heidän ammatti- osaamistaan.Valtakunnallisesti ei ole sääntelyä olemassa. Instanssit, jotka asioista päättävät, eivät näytä tuntevan terveydenhuollon ammattien vaativuutta! Ammattikorkeakouluissa "money talks" ja ministeriön rahoitus perustuu tutkintoihin.Tämä johtaa vääristymiin, jossa ei ole pääasia se, että opiskelijat saisivat kunnollista koulutusta vaan painopiste on opinahjojen rahoituksen turvaamninen. Kun on opiskelijoita valmistumassa, voidaan opintopisteitä sairaanhoitajallekin antaa jopa golf-kurssista! Sitähän me sairaanhoitajat varsinkin työssään tarvitsemme! Kyllä on työn moraali ja etiikka hakusassa!
Valvira- valvontaelimenä ja lopullisen laillistamisen antajana tulisi mielestäni asettaa jonkinlaiset sairaanhoitajan laillistamisen kriteerit valmistuville sairaanhoitajille, jolloin olisi kartoitettu ne ammatin kannalta todelliset opintomäärät, joita on pakko olla valmistuakseen sairaanhoitajaksi.

Kaikkein hulluimmaksi lopuksi Eu:ta myötäillen myös Suomessa on tutkinnot luokiteltu kansalliseen viitekehykseen. Itselläni on perustutkintona vahvalla työkokemuksella lihavoitettu sairaanhoitajan tutkinto, joka luokituksessa rinnastetaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisesti aikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittamiseen kuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillä näytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät.

Kysymys siis kuuluu, että onko kohta Suomessa laillistettuja sairaanhoitajia ja ammattitutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia? Mikä on Valviran osuus silloin valvonnassa. Psykiatriassa tämä näyttötutkintokoulutus jo pelaa ja koska oppilaitosten rahoitus pohjautuu tutkintoihin, syntyy uusia viritelmiä kuin sieniä syksyisin!

Kaiken kaikkiaan rahaa palaa! Yhteiskunnalle on suunnattoman kallista sekin, että yhteiskunnan varoilla sinulla on mahdollisuus kouluttautua niin moneen ammattiin kuin haluat. Olisikohan tässäkin uudelleen suunnittelun paikka?