Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat 75-vuotta

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat juhlivat ravintola Hilikussa 75-vuotista taivaltaan.Ohessa avauspuheenvuoroni:

Hyvät sairaanhoitajat, hyvät juhlavieraat

Toivotan teidät kaikki sydämestäni tervetulleeksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry:n 75-vuotisjuhlaan. Yhdistyksellämme on pitkä historia, jota seuraavassa hieman referoin, historia, jonka aikana on sairaanhoitajan ammatti ja työ muuttuneet yhteiskuntamuutoksia myötäillen.
Oulussa on jo juhlittu sairaanhoitaja-koulutuksen 100-vuotista taivalta. Samalla olisi voinut juhlia 2008 jo yhdistystoiminnan 100-vuotista toimintaa. Oulun lääninsairaalan pitkäaikainen ylihoitaja Naima Kurvinen, joka eli vuosina 1876-1933, perusti Oulun sairaanhoitajatar-yhdistyksen ( O.S.Y.) jo 1908.
Naima Kurvisen aikana suomalaista sairaanhoitaja-yhteisöä johdettiin Sofie Mannerheimin johdolla Helsingistä, mutta se ei luonnollisesti estänyt itsenäistä ajattelua pääkaupungin ulkopuolella. Viipurissa maallikkosaarnaaja Pietari Kurvisen tyttärenä syntynyt Naima Vilhelmiina Kurvinen oli luova, omaperäinen ajattelija, eikä Oulun lääninsairaalan pohjoinen sijainti eristänyt häntä uusista virtauksista. ( ote Maija Sorvettulan tekstistä )
Järjestötyössä Kurvisen päämääränä oli sairaanhoitajien koulutuksellinen ja palkkauksellinen tasa-arvo. Hän näki, ehkä Sofien Mannerheimin kanssa syntyneiden erimielisyyksien siivittämänä, oman yhdistystoiminnan perustamisen tarpeelliseksi myös Oulussa ja haki Helsingistä lupaa perustaa Sjuksköterske föreningen i Finland -järjestön haaraosaston tänne Ouluun. Yhdistys toimi Suomessa tuolloin ruotsinkielisenä yhdistyksenä, kuten maassa oli tuolloin tapana. Haaraosasto ei Helsingin päättäjien mukaan tuolloin ollut kuitenkaan sääntöjen puitteissa mahdollista, joten oululaiset sairaanhoitajat Kurvisen johdolla perustivat oman yhdistyksen. Yhdistys sai aikaan oppilaskodin, stipendirahaston, hoitajattarien vanhuudenkodin, kesäkodin sekä sairaus- ja hautauskassan. Yhdistyksen erikoisuus oli puheenjohtaja Naima Kurvisen toimittama käsinkirjoitettu Kipinä, Sairaanhoitajatar- yhdistyksen toverilehti, joka julkaisi laajoja artikkeleita ajankohtaisista terveydenhuollon aiheista, referoi ulkomaisia ammattilehtiä ja esitti koulutuspoliittisia kannanottoja.

Sittemmin Oulun sairaanhoitajataryhdistys luovutti varallisuutensa ja sulautui rinnakkaiseen, vuonna 1935 perustettuun Suomen sairaanhoitajaliiton Oulun ja sen ympäristön paikallisyhdistykseen, jonka nimi nykyisin on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry. Nykyisin yhdistyksen toimialue ei ole pelkästään Oulu ja sen ympäristö vaan toiminta ulottuu Kalajoelta Kuusamoon.
Suomen Sairaanhoitajaliiton tervehdyksen tuojaksi olemme saaneet tähän juhlaamme liiton varapuheenjohtajan Marianne Sipilän.
Naima Kurvisen 1903 ilmestyneessä kirjassa Vid sjukbädden on Yhdysvalloissa päivätty mielenkiintoinen esipuhe, joka tarjoaa avaimen hänen sairaanhoitoa koskevaan ajatteluunsa. Kirjan lähtökohtana oli ihmisessä eri ikäkausina ilmenevän avuntarpeen luonne. Kirjoittajan mukaan naisten sairauden pääsyy on hänen väsymyksensä, minkä takia ”nainen tarvitsee hellää kohtelua, ehdotonta lepoa ja lämpöä.” Naima Kurvinen uskoi myös aivovoimistelun vahvistavan mieltä. Hänen esittämänsä auttamiskeinot olivat luonnonmukaisia: hierontaa, lämpimänä pitämistä ja levon järjestämistä.
Hyvät puoliso-vieraat, nämä Kurvisen ohjeet hieronnasta, lämpimänä pitämisestä ja levon järjestämisestä perheen arjessa, pätevät edelleenkin – ainakin meihin alati hierontaa kaipaaviin sairaanhoitajiin.
Naima Kurvinen on sanonut Oulusta valmistuneista sairaanhoitajista seuraavasti "He ovat se sankka joukko, joka hajaantuu Suomen köyhimpiin ja valistumattomimpiin paikkoihin auttamaan köyhää sairasta, puhdistamaan epäsiistejä koteja, opettamaan ymmärtämätöntä kansaa terveyttään suojelemaan ja hoitamaan heikkojaan."
Tuolloinkin sairaanhoitajan työssä tarvittiin mielen lujuutta, rakastavaa sydäntä ja valistunutta järkeä.
Hyvät juhlavieraat! On aivan puhdas sattuma, jonka tajusin tätä puhettani valmistellessani, meillä on juhlassa ihan eläväkin Kurvinen , Esko Kurvinen joka tuo juhlaamme Oulun kaupungin tervehdyksen. Kuulemme ehkä hänen puheessaan pienen kannanoton siitä, lienevätkö nämä Kurviset sukua keskenään. Siis vain etäistä sukua, sillä Naima Kurvinen oli sen ajan tyylin mukaisesti naimaton sairaanhoitaja.
Tänä päivänä on useimmiten toisin. Sairaanhoitajalla on perhe, lapset ja läheiset ympärillään. Työn luonteen huomioiden, useinhan se on raskasta kolmivuorotyötä, jossa ensinnäkin ollaan kaiken aikaa tekemisissä ihmisten kanssa ja toiseksi tehdään henkisesti kuormittavia päätöksiä liittyen ihmisten hoitamiseen ja hoivaamiseen. Ei siis ole ihme, jos sairaanhoitaja työpäivän päätteeksi rojahtaa lepohuoliin, ei halua keskustella, ei hymy irtoa, ei heru enää pisaraakaan ystävällisyyttä tai ymmärrystä.
Tämä kysyy voimia myös perheeltä ja läheisiltä. Tästä syystä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajien hallitus halusi myös tämän juhlatilaisuuden olevan avec – tilaisuus. Sairaanhoitajan työ ei ole ainut, joka verottaa aikaa perheeltä. Myös yhdistystoiminnassa toimiminen vaatii aikaa, joka on pois perheeltä, joten ymmärrystä kaivataan myös tähän liittyen.
Perhe-teema on aiheena myös juhlapuheen pitäjän, Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiilan puheessa.
Hyvä juhlaväki. Tämän juhlan tarkoitus on samalla kun juhlimme ikääntyvää järjestöä, myös koota yhteen ystäviä, kollegoita. Toivon, että juhlastamme tulee ainakin joksikin aikaa mielessä pysyvä ja virkistystä elämään antava tämän virallisemman osuuden, musiikin ja hyvän ruuan myötä. Lopuksi, jos sallitte, luen teille kevennykseksi erään konkarijuhlijan modifioidun juhlaohjeen:

”Juttuhan on nyt niin, ettei juhlatunnelma aina tartte juovuttajia aineita.
Voi sitä muutenkin hauskaa pittää: juuva vaikka kahavia ja muistella yhistyksen menneitä ihan lunkisti, vai mitä? Otettaan korkeintaan yhet tai kahet ja
maistellaan niitäki hittaasti niku hienot rouvat ja herrat konsannaan. Sitten voijjaan ottaa vaikka viiniä, ettei aina otettais sitä koskista tai votkaa tai wiskiä eikä oteta ainakkaan kauheita määriä.

Jos kumminkin meinataan ruveta juovuttavia aineita nauttimmaan ja paljo, niin ainaskaan ei ruvettaisi laulamaan. Se on nimittäin nii, et ku juovuksissa oleva ihminen laulaa, nii ei sitä kukkaan mielellään kuuntele. Eli ei sitten ainakkaan lauletaisi, ollaan ihan juovuksissa vaan.

Jos kumminki ruvettaisiin juovuksissa laulammaan, nii ei sitten lauleta mittään härskejä värssyjä. Ei se loppujen lopuks mittään hauskaa oo, että aina pittäis olla härski, voi sitä juovuksissaki olla ihan siivosti vaan.

Jos kumminki lauleta härskejä värssyjä, ei lauleta kuitenkkaan niin kovvaa, et
jonkun naapuripöyvästä taikka juhlaemännän tarttis tulla valittammaan. Jos kumminki tullaan valittammaan, nii pyyvettään vaan kiltisti antteeksi, eikä ruveta kuitenkkaa tappelemmaan

Mut jos nyt kumminki ruvettaan tappelemmaan, nii tapellaan sillai iha vähäsen
vaa, ettei tulisi mittään ylleistä mellakkaa.
Mut jos kumminki sattuis tulemaan semmoinen ylleismellakka, niin lähetään sitten kiireesti kotia, ettei muijen juhla menisi ihan pielleen.
Jos kumminkii muijen juhla mennee ihan pielleen, niin hartaasti luvattaan, että ens juhlissa ei sitte käytetä juovuttavia aineita, ei sitte yhtikäs ollenkkaan. Vai kuinka"

Nostakaamme nyt malja kuplivaa juovuttavaa ainetta 75-vuotta juhlivalle yhdistykselle. Tervetuloa ja hyvää juhlaa meille kaikille!