Mikä onkaan terveydenhuollon tarkoitus?

Suomessa toimii hyvä, verovaroilla ylläpidetty terveydenhuolto. Ainakin toistaiseksi. Suunnitelmia on kyllä olemassa terveydenhuollon laajaan yksityistämiseen ja pääavaus tehtiin Oulun kaupunginvaltuustossa viime vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä. Valtuusto näet päätti kilpailuttaa yksityisten kesken niiden terveyskeskusten vastaanottotoiminnan, joilla ei ole lääkäripalveluja. Kyse oli laskennallisesti n. 22.000 terveyskeskuskäynnistä.

Siis miksi ei Oulussa saa lääkäripalveluja?

Oulun kaupunki teki aikoinaan päätöksen siirtyä organisaatiossaan tilaaja-tuottajamalliin. Alkuun se lähti kokeiluna, niin kuin kaikki muukin toiminta, mikä päätetään hetken päästä muuttaa normaaliksi toiminnaksi. Siis kokeiluna, jonka ainutkertaisuutta ja kustannuksia säästävää toimintamallia kaikki kilvan ylistävät.

Siispä se istutettiin myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Organisaatiot pistettiin uusiksi, soten johto aina ylintä päällikköä myöten laitettiin myös uusiksi. Johtavuudesta seurasi ensimmäinen konflikti. Eivät lääkärit ole tottuneet siihen, että joku muu johtaa heidän työtään. Kävi samanmoinen myrsky kuin aikoinaan Helsingin sairaanhoitopiirissä. Lääkärit äänestivät jaloillaan ja hoitamattomat lääkärien virat näyttivät käyrissä huipputuloksia.
Asiaan herättiin hieman viiveellä. Työryhmät ovat hautoneet asiaa ja esittävät laajan keinovalikoiman; omalääkärijärjestelmän hautaaminen, uudenlaiset päivystysjärjestelyt, terveysasemien toimintojen kilpailuttaminen yksityisten toimijoiden kesken. Tämä viimeksi mainittu oli jo päätöksessä edellisessä Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kaksi demaria äänesti päätöstä vastaan. Minä olin niistä toinen.
Miksi? Eikö tärkeintä ole, että ihmiset saavat palveluja? Vastaan kysymyksiin tietysti, että totta kai, mutta seuraavaan hengenvetoon haluan tuoda perusteluja, miksi näin ei olisi pitänyt tehdä.
Vastaanottotoiminnan yksityistäminen vaatii kilpailun järjestämisen, ellei ole jo laatikkosopimuksella sovittu, kuka noita terveyspalveluja ryhtyy antamaan. Siis vuoden verran, minkä kilpailutus kestää, ihmiset ovat vailla palveluja. Miksi oli siis pakko tehdä tällainen paniikkiratkaisu? Eikö olisi ollut syytä pureutua syihin, jotka johtivat tähän tilanteeseen. Tarvittaessa olisi voinut ottaa vaikka taka-askeleen organisaation kehittämisessä, todeta, että pieleen meni.
Siis kun jokin menee pieleen, tunnustetaanko siis, ettei julkisesta ole mihinkään ja yksityistetään? Seuraavana on yhteispäivystys ja sen yksityistäminen. Huomaamatta, että yhteispäivystyksen ongelmat johtuvat siitä, etteivät ihmiset edelleenkään saa palveluja seuraavaan vuoteen Oulun kaupungissa. Kun ihminen ei saa palveluja päivällä, on pakko tulle klo 15 jälkeen päivystykseen.
Julkiset terveyspalvelut tuotetaan verovaroin. Kyseessä ei siis ole voitontavoittelu ihmisen sairastumisella tai terveydellä. Yksityinen toimija taas toimii markkinatalousperiaatteella elikkä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja mahdollisimman edullisesti, jotta viivan alle jää jotain jaettavaa osakkeen omistajille. Näin tuleekin olla. Meillä Suomessa ei vain ole puhtaasti yksityistä sektoria, sillä nytkin yksityisen kustannuksia subventoidaan Kelakorvauksin.

Tuleva, kilpailutettu terveyskeskusten vastaanottotoiminta hoidetaan yksityisen tiloissa ja yksityisen henkilökunnalla, siis myös hoitohenkilökunnalla.
Yksityisiä terveydenhuollon toimijoita tarvitaan, pitäähän olla paikka, josta asiakkaat tietoisesti kukkaroaan ja varallisuuttaan käyttäen saavat haluamiansa erikoispalveluja. Mutta se tie on vaarallinen, jossa kunta lähtee asukkaiden verovaroilla sotkeutumaan yksityiseen bisnekseen.
Uskon vakaasti ja järkähtämättä suomalaiseen julkiseen terveydenhuoltoon. Mikäli verovaroilla nyt tuotettuja palveluita ryhdytään yksityistämään, on vaarana, että oma tuotanto näivettyy kokonaan. Tuolloin meillä on tulevaisuudessa vain yksityinen toimija, joka määrää hinnat, laadun, toiminnan. Tuolloin tarvitaan vakuutuksia, tarvitaan uusia Kelan tukimuotoja, tarvitaan rikkautta, jotta ihmisten terveydenhuolto toteutuisi.
Minusta elämä ei ole bisnestä eikä kaikkia asioita voi ostaa rahalla. Mutta markkinatalous, kustannussäästöt, rahanvalta on astunut vahvasti ja epäeettisesti myös terveydenhuoltoon.