Kiitos Päivi Laajala työstäsi

Mielipidekirjoitus Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajistolta, joka lähetettiin Kalevaan, mutta Kaleva ei suostunut sitä julkaisemaan. ”Oulun kaupunginjohtajana kuusi vuotta työskennellyt Päivi Laajala jättää lähtemättömän kädenjäljen kaupungin, seudun ja pohjoisen Suomen kehittämiseen.

 Hänen kaupunginjohtajakauden aikana Oulun veto- ja pitovoima, työllisyys, yritysten määrä ja kuntalaisten asukastyytyväisyys ovat kasvaneet merkittävästi. Isoja Oululle ja koko seudulle tärkeitä hankkeita on saatu jalalle ja maaliin, erityisesti viime vuosina. Näistä mainittakoon esimerkiksi aseman seutu ja sen sopimusten edistäminen sekä Poikkimaantien valtion rahoitus. 

 Päivi Laajala oli yhtenä avainhenkilönä tekemässä Oulun voittoa Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 kilpailussa. Insinöörikaupungin rinnalle haluttiin pehmeitä, viihtyisyyttä parantavia ja laajasti kulttuuria edustavia arvoja. Päivi toimi myös moottorina Pohjoisen kasvun, yhteistyön ja turvallisuuden ohjelman laatimisessa. Hän kasasi pohjoiset kaupungit, maakuntaliitot, kauppakamarit ja toiminnallaan vahvasti puolusti Pohjois-Suomen merkittävyyttä. Yhdessä Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa hän on tehnyt uutterasti työtä, jotta Oulun satama saatiin osaksi TEN-T liikenneverkkoa. 

 Tunnemme Päivi Laajalan tinkimättömästä tarkkaavaisuudesta, pitkän työpäivän ja esimerkillisen huomaavaisuuden osalta. Tiedolla johtaminen, asiantuntijoiden sekä yhteistyön kunnioittaminen tekevät Päivistä johtajana pidetyn. Tiedämme häntä arvostettavan etelän viranhaltijoiden, kollegoiden, seudun elinkeinoelämän ja kaupungin sidosryhmien keskuudessa. 

 Kaupunginjohtajana Päivi jättää isot saappaat seuraajalleen. Esitämme tässä hänelle kiitokset mittavasta työstä Oulun hyväksi. Toivotamme valitun Seppo Määtän tervetulleeksi. Oulu on hyvässä iskussa taloudellisesti ja toiminnallisesti. Tästä on seuraajan hyvä jatkaa. 

 Kaupunginjohtajaprosessi ei ole Oulussa mennyt täysin mallikkaasti. Se on myönnettävä. Vaikeuskertoimia tuli matkan varrella useita. Kaksi hakukierrosta, muutama perääntynyt ehdokkuus, entisen yhdyskuntajohtajan varoituksen räväkkä läpikäynti julkisuudessa ja jopa koko hakuprosessin keskeyttämisvaatimus.  Eniten koko prosessissa mietityttää sanomalehti Kalevan rooli, motiivi ja tarkoitusperä. Mihin kohuotsikoilla, salaliittoteorioilla ja erityisesti kaupunginjohtaja Päivi Laajalan mustamaalaamisella pyrittiin? Haluttiinko vaikuttaa kaupunginvaltuutettujen äänestyskäyttäytymiseen? Neljä valtuuston kokousta edeltävää päivää olivat räikeitä ylilyöntejä. Jopa päätoimittaja laittoi arvovaltansa peliin ja heilutti tuomarin nuijaa. 

 Maanantain kaupunginjohtajan valintakokouksen jälkeen on ollut sitten rauhallisempaa. Tutkintapyynnöt, syyttelyt, epäilyt, poliisin esitutkinnat ja salaliittoteoriat on unohdettu -ainakin hetkeksi. Täpärän äänestyspäätöksen jälkeen menee oma aikansa, että luottamus poliitikkojen kesken palautuu. Pohjoisen äänitorven Kalevan kanssa meillä on vakavan palaverin paikka. Oulun tulevaisuus vaikuttaa joka tapauksessa valoisalta ja Päivin kaltaiselle osaajalle on varmasti ottajia. Itse toivomme jatkossa parempaa yhteen hiileen puhaltamista aivan jokaiselta. ”

 Mirja Vehkaperä 

Henna Määttä 

Pirjo Sirviö Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajisto

Sote-uudistusta oululaisittain

Oulun kaupunginvaltuuston hyväksyessä säästöjä vaativan budjettiesityksen kirjauksena olivat mm. selvät ohjeet, että hallinnosta pitää käsiä saada perustehtäviin. Hyvinvointipalveluissa hallinnon keventäminen on kuitenkin vain osa suurta kokonaisremonttia. Osa kasvaneista kustannuksista selittyy kalliilla hoitomenetelmillä sekä kalliilla lääkkeillä. Etupäässä kuitenkin syynä on se, että toiminnat ovat alkaneet ruokkia itse itseään eikä asiakas/kuntalainen tai järkevät hoitopolut enää pitkään aikaan ole olleet keskiössä. Muutoksen aikaansaaminen sotessa on äärimmäisen vaikeaa. Jos yrität saada säästöjä erikoissairaanhoidosta, ihmisiä vähintään kuolee, kun eivät saa tarvittavia sydänleikkauksia jne. Ja kustannukset jatkavat kasvuaan. Onko kuitenkaan ihmisten sairastavuudessa saatu merkittäviä muutoksia aikaan – rahallisista panostuksista huolimatta? Ei. Uusimpien tutkimusten valossa ihmisten sairastavuus Kelan myöntämien sairauspäivärahakorvausten perusteella on jatkanut kasvuaan. Mikä siis mättää?
Terveydenhuoltoon on rakentunut raskas ja kallis ja usein joiltakin osin toimimaton ja keskenään eri polkuja kulkeva organisaatioketju. Yksittäisen työntekijän on hyvin vaikea edes hahmottaa, kuinka kimurantti systeemi onkaan. Oulussa hyvinvointipalvelujen budjetti on runsas 550 miljoonaa euroa. OYS ja sairaanhoitopiiri nappaa yhden kolmanneksen, siis 190 miljoonaa euroa. Kaupungin omiin palveluihin jää loput, runsaat 350 miljoonaa. Jos katsoo tilastollisesti sitä, kuinka paljon Oulussa on ikäihmisiä ja kuinka monet heistä tarvitsevat hoitoa/hoivaa, kuinka paljon työikäisistä käyttää muita kuin työterveyshuollon palveluja tai kuinka monet lapsiperheistä tarvitsevat sosiaali- ja terveyden-huollon palveluja, niin luulisi tämän rahan riittävän jos aidosti ja oikeasti palveluja tarvitseva kuntalainen/asiakas on keskiössä ja hänelle räätälöidään palvelut, suunnitellusti ja kaikkia terveydenhuollon toimijoita sitovasti. Tämän suunnitelman perusteella sitten katsotaan, voidaanko jotakin tehdä jo ennakoiden, auttaisiko esim. viikoittainen aktivointi ”ostetun” kaverin kanssa, olisiko oikea apu esim. ruokakassi kerran viikossa tai päivittäinen huolenpito kotona, jos siltä vältetään muutama yhteispäivystyskäynti tai vältetään esim. pysyvä laitoshoito. Asiakasryhmille pitää -ei ainoastaan rakennella käypähoito-suosituksia, vaan hahmottaa hoitopolku terveydenhuollon järjestelmästä toiseen, jota noudattamalla hoitoa tarvitseva ihminen saa palvelut ja kustannukset pysyvät edes jollakin tavalla hallinnassa. Ja jos tarvitaan erikoissairaanhoitoa, sisällytetään se osaksi kokonaissuunnitelmaa, ostetaan tämä palvelu, päätetään, ketkä ja missä ne palvelut tuotetaan ja millä hinnalla, mutta palautetaan niin pian kuin mahdollista hoito/huolenpito takaisin perusterveydenhuoltoon.
Tulevissa hyvinvointikeskuksissa ja -pisteissä yksittäisen työntekijän tehtävät tulevat ehkä muuttumaan, mutta muutokset ovat myös mahdollisuus saada uutta näkemystä ja työniloa omaan tekemiseen. Muutokset vaativat uutta ajattelua kaikilta. On muistettava, niin meidän päättäjien kuin työntekijöidenkin, että jokainen palvelua tarvitseva asiakas/kuntalainen on ikään kuin työnantajan roolissa, siis palkan maksajana ja palvelujen määrittelijänä. Kaikki tekeminen pitää tähdätä heidän palvelujensa turvaamiseen. Kun kulunut sanonta: asiakas on kuningas, näkyy työssä, olemme onnistuneet ja päässeet siihen samaan, minkä esim. yksityinen terveydenhuollon palvelujentuottaja on oivaltanut. Siellä, että raha tulee taloon palveluhenkisyyden myötä, on hieman ehkä siivittänyt asenteita. Julkista terveydenhuoltoa pyöritetään kuitenkin vero-euroilla, ei millään kasvottomalla rahalla, jolla voisi rietastella mielin määrin tai kääriä taskuihinsa ilman sen suurempaa eettistä omaatuntoa.
Minä, niin kuin muutkin oululaiset veronmaksajat, haluamme rahalle vastinetta - sitä parasta oululaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista, mitä alueelta löytyy. Tästä ja vastuullisesta yhteisten rahojen käytöstä kantavat vastuun poliittiset päättäjät, niin lautakunnissa kuin valtuustoissakin, jotka on äänestetty pitämään huolta veronmaksajien yhteisestä hyvästä.

Poliitikon hämmästystä ja kummastusta

Kun Yle kyseli ihmisiltä, mistä he olisivat valmiita luopumaan, oli esitysten kirjo aikamoinen. Yksi ehdotti lapsilisistä luopumista, toinen olisi valmis puolittamaan opintotuen, jos nostettaisiin sitä tulorajaa, minkä opiskelijana voi tienata. Jotkut olisivat valmiita korottamaan veroja, mikä kohdentuisi oikeudenmukaisesti ja rokottaisi eniten hyvin ansaitsevia tai suurituloisia.

Nyt hallituksen politiikalla on jotenkin pallo hukassa. Uhkaillaan jos jonkinmoisilla lakiesityksillä, joiden valmistelijat kertovat seuraavana päivänä, ettei siihen ja siihen vedoten tällainen lakiajattelu olekaan mahdollista. Silloin hoksataan, että kätilöthän ne vasta viisaita ovat, kun avasivat hallituksenkin silmät.

Joku voisi viisastella, ettei pystytä Oulussakaan. Täällä kuitenkin on yritystä. Politiikassa ei, ainakaan räikeästi, näy hallitus/oppositioasetelmaa. Tätäkin voisi arvostella, mutta kyllä yhdeksän valtuutetun panos olisi kuin kannettu vesi kaivoon, ettei päästäisi mukaan valmisteluun ja ellei meitä kuunneltaisi. Päätöksiä Oulussa ei tehdä hätiköidysti vaan tarkkaan pohtien ja tutkittuun tietoon pohjautuen.

Hyvinvointipalveluissa tehdään myös remonttia, hallinnon keventäminen on osa suurta kokonaisremonttia. Hyvinvointikeskukset ovat - ainakin osittain päässeet lapsentaudeistaan ja ajanvarauksen suunnittelu etenee.
Seuraavaksi saadaan nettiin reaaliaikainen info siitä, millaiset jonot missäkin keskuksessa on. Ihminen voi myös valita, meneekö Kiiminkiin vai Kontinkankaalle – riippuen siitä, miten siellä on jonoja. Seuraava etappi olisi saada sairaanhoitajan/ sosiaalityöntekijän hoidon tarpeen arviointikäynnit nettiajanvaraukseen – niin kuin yksityisellä on toimittu jo vuosia.

Olen ikäni ollut kyselijä ja hämmästelijä – perisynti. Nyt minä hämmastelen ja kummastelen sitä, kuinka meidän sosiaalityön palveluja tarvitsevat ihmiset on luokiteltu organisaation puolelta vähintään rettelöitsijöiksi jos ei peräti vihaisiksi kuntalaisiksi, joilta pitää suojautua kaikin tavoin. Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa ovet ovat käytävälle lukossa ja vielä jokaisen vastaanottohuoneen ovi on tietääkseni lukossa. Huoneissa on kameravalvonta, turvaovet ja vartija aina paikalla.

Jos olisin sosiaalipalvelujen asiakas, niin johan sitä tuntisi itsensä vähintään kriminaaliksi. Kuitenkin nämä samat ihmiset jonottavat akuuttivastaanottoon, käyvät työkkärissä ja Kelalla asioimassa ihan tavallisten ihmisten joukossa. No huh huh tätä Oulun systeemiä!”

Toimintakulttuuri työelämässä näyttää Suomessa olevan perin kummallinen. Kun yritysveroa alennettiin, suuri viisaus oli, että olisi syntynyt uusia työpaikkoja – mutta sinne ne säästöt tupsahtivat osakkeennomistajien taskuun. Porvarihallitus painaa päälle työnantajien etuja valvoen. Sitäkin minä hämmästelen ja kummastelen. Eikö hallituksen ja eduskunnan pitäisi ajatella valtaväestöä, joka kuitenkin koostuu tavallisista hämmästelevistä pulliaisesta – niin kuin minä!

Mielenterveys on vieläkin vaiettu puheenaihe. Siihen liittyvät ongelmat herättävät monia ennakkoluuloja meissä kanssaihmisissä. Mielenterveyden ongelmat koskettavat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, joita elämä on kolhinut niin, ettei vain ole enää jaksanut. Ei sen kummempaa. Ei sen mystisempää. Elämä vain on mennyt niin tiukille, ettei arjesta ole tahtonut enää selvitä.
Ja kun niitä ongelmia tulee, kuinka ollakaan, kun ne pahusi pakkaavat tuplaantumaan. Muistan omalta kohdaltani, kun takasin puolitutulle asuntolainaa ja 90-luvun lamavuosina se lankesikin minulle maksettavaksi. Laina oli liian suuri minun hartioilleni, yrityksestä huolimatta. Alta meni perheen asunto, luottotiedot viideksi vuodeksi, avioliitto kariutui, ja yhtäkkiä olin vielä kolmen lapsen yksinhuoltaja. Samoihin vuosiin sulloutui vielä sekä isän että veljen itsemurhat. Enpä olisi tuolloin elämästä selvinnyt sairastumatta ilman hyvän ystäväni apua ja ilman pirullista luonnetta, jonka geeneihin kuuluu isän takoma opetus, että periksi ei anneta. Kunnollinen korpikainuulainen geeni, joka raataa kuin hullu ja varmaan kupsahtaa sitten lopuksi raivaamattomaan suohon ja - kengät jalassa.
Kaikilla ei näitä keinoja ole, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin, millaista ryskytystä elämä voi pahimmillaan olla. Enkä itse ole nähnyt kuin pienen osan elämän myllerrysten ristiaallokosta.
Mitä minä tällä kaikella haluan kertoa? Ehkä päällimmäisin ajatus on se, että kaikesta mahdollisesta ihmiset selviää. Mutta ei todellakaan selviä yksin. Ihminen tarvitsee rinnalla ihmisen mittaisia kulkijoita, jotka raahaavat mukanaan huomiseen, omista vastusteluista huolimatta. Kun itse haluaisi vain ajan pysähtyvän hetkeksi ja unohduksen tulevan. Ihminen tarvitsee hädän hetkellä vertaistukihenkilöitä, perhettä, omaisia, läheisiä, vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, ystäviä…
Aikaa ei voi pysäyttää, huominen tulee aina. Olen usein pysähtynyt miettimään, kuinka ihanaa elämä loppujen lopuksi onkaan! Kun pysähtyy, huomaa asioita. Aina löytyy niitä, joilla elämä on mennyt vielä huonommin kuin itsellä. Maailma on täynnä nälästä kärsiviä pieniä lapsia, jotka kuolevat äitinsä käsivarsille, on ihmisiä, jotka eivät enää muista, on ihmisiä, jotka kerjäävät saadakseen itselleen ja perheelleen ruokaa, on ihmisiä…
Stanislaw Jerzy Lec, puolalainen runoilija on aikanaan sanonut hyvin: ”Itkin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.” Jos olisin runoilija, muotoilisin sanonnan itselleni sopivaksi. Se kuuluisi näin: ”Itkin sitä, ettei minulla ei ollut kenkiä. Vasta itkun jälkeen olo helpotti. Silloin minä vasta sen pienuuteni huomasin, kun tapasin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja.

”…jos oikein silmin katsotaan..”

Nuoren aikuiseksi itsenäistyminen merkitsee nuorelle itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden laajenemista oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Valtaosa nuorista kipuilee hiljakseen nuoruuden ja sinkoaa aikuisuuteen ilman sen kummempia ongelmia elämässään. Osa ei.
Erilaiset tutkimukset osoittavat luvuillaan ulkopuolisten tai ulkona olevien tai syrjäytymisvaarassa olevien tai syrjäytyneiden nuorten määrää. Termi, jolla heitä kuvataan, riippuu tutkimuksesta.
Monet ymmärtävät syrjäytyneet nuoret sellaisiksi, joilla ei ole koulutuspaikkaa eikä työpaikkaa. Heihin liitetään alkoholisoitumista, päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmia.
Ulkopuolisuutta on esimerkiksi ystäväpiiristä, läheisistä, koulutuksesta tai työelämästä.
Yhteiskunnallisten järjestelmien ja palvelujen ulkopuolella oleminen on ongelmallista, koska se viivyttää nuorten siirtymistä työelämään. Ulkopuolella oleminen herättää huolta lähinnä siksi, että pitkittyessään se voi leimata nuoren koko loppuelämää. Tällöin on vaarana, että nuoret putoavat kokonaan pois ja ovat nk. syrjäytyneitä nuoria. Jos taloudelliset ja sosiaaliset siteen, jotka normaalisti sitovat nuoren yhteiskuntaan katkeavat, jäävät nämä nuoret helposti opiskelun, työn ja toimeentulon ulkopuolelle.
Kaikissa lukemissani tutkimuksissa korostetaan koulutuksen merkitystä. Pelkän peruskoulutuksen varassa olevalla nuorella riski kuulua syrjäytyvien nuorten ryhmään on lähes kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Työttömyysaste näyttää korreloivan näitä lukuja. Miksi meillä sitten tehdään hallituksen toimesta lyhytnäköisiä päätöksiä koulutuksen leikkaamiseksi? Eivätkö päättäjät usko tutkimuksia?
Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on nuorilla subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen. Tämän saman asian ovat nostaneet esille mm. lapsiasiain valtuutettu sekä useat alan johtavista tutkijoista mm. Volanen Jyväskylän yliopistosta. Tämä subjektiivinen oikeus tulisi tulkita perustuslain takaamaksi perusopetukseksi. Meillä Suomessa on toteutettu nuorisotakuujärjestelmää, mutta siitä huolimatta tutkimuksellisesti meillä on edelleenkin suuri joukko ulkopuolella olevia nuoria. He ovat sellaisten toimintojen ulkopuolella, joita yhteiskunta pitää jäsenilleen tarpeellisina kuten ansiotyö oman ja mahdollisesti myös lasten toimeentulon turvaamiseksi.
Tutkimusten mukaan varsinkin nuorilla voi jopa työhön osallistumista tärkeämpi olla osallistumismahdollisuus opiskeluun. Opiskelukavereista rakentuu ainakin yksi nuorelle tärkeä viiteryhmä sosiaaliseen verkostoitumiseen. Joku viisaampi on laskenut, että yhden, yhteiskunnan ulkopuolella oleva nuori maksaa noin miljoona euroa. Eikö olisi viisautta laittaa jo ennaltaehkäisevästi nämäkin eurot nuorten koulutukseen? Lähes kaikkiin työelämän tehtäviinhän tarvitaan koulutusta.
Erilaisilla, nuoren omia vahvuuksia etsivillä ja kannustavilla oppimismenetelmillä saadaan hyviä tuloksia. Sillä tosiasia on, että jokainen on hyvä jossakin!
Syrjäytynyt on sekä sanana että terminä erittäin leimaava. Tuskin nuoret puhuessaan itsestään käyttävät tuota ilmaisua, vaikka tunnistavatkin elämässään asioita, joita siitä puuttuu ja joita siihen toivovat. Syrjäytynyt – sanasta tulee sellaisen käsitys, että nuoressa on jokin vikana.
Mummoni viisauksia oli, että ”lasta pitää kasvattaa kehuen”. Kehumisella on ihmeellisiä vaikutuksia. Kun opettelee huomaamaan nuoressa ja lapsessa hyviä, kehuttavia ominaisuuksia, sitä altistuu itsekin
positiiviselle muutokselle. Hyvien asioiden ja tekojen esiin nostaminen tekee yksinkertaisesti ihmiselle hyvää..
J.Karjalaisen laulun sanoissa ”me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmin katsotaan, piilee suuri totuus, sillä asioita, tapahtumia, ihmisiä voi katsoa monenlaisilla silmillä.


Julkaistu Forum24:ssa, oululaisessa julkaisussa

Sote-soppa se vain sakkenee

Monet sekä kuntalaisista että myös päättäjistä kyselevät ihmeissään sote-uudistuksen perään. Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, missä uudistuksen valmistelussa ollaan oikein menossa. Kunnissa, tulevilla viidellä sote-alueella, tehdään kuumeisesti valmisteluja siihen, että oltaisiin edes jollakin tolalla, kun se kauan odotettu sote-palvelujen järjestämislaki saadaan eduskuntakäsittelyyn. Tätä valmistelutyötä ei ilmeisemmin koordinoi valtakunnallisesti kukaan, sillä jokaisella Sote-alueella ollaan muodostamassa omannäköisensä tapa valmistella järjestämistä.

Ja just kun ollaan hieman varmempia siitä, että lakiesitys saadaan vielä tällä hallituskaudella, kuullaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen suulla, että lakiesityksessä on lukuisia kohtia, jotka ovat perustuslain vastaisia. Virallista lausuntoa vielä odotellaan.

Ei ihme, että uudistus on saanut kansan keskuudessa nimen Sote-soppa, niin monta on asiassa kauhanvarteen tarttunut. Monet jopa odottavat, että koko uudistus siirtyisi vaalien yli.

Kun kuuntelee Sote-alueilla etenevää valmistelua, sitä, miten kunnissa jo tapellaan, kuka istuu johtoryhmässä, kuka pääsee ohjausryhmään, kuka tulee valituksi edustajainkokoukseen, ei voi kuin ihmetellä! Eikö uudistuksen tarkoitus ollut keventää hallintoa ja parantaa kuntalaisten saamia palveluja?

Minulle selitetään, että prosessi vaatii erilaisten, järjestelyä esivalmistelevien ryhmien perustamista, mutta taitavat nämä perustelijat vain petata omia paikkojaan hallinnossa.

Miksi sote- uudistusta ei lähdetty tekemään nykyaikaisesti asiakkaasta / kuntalaisesta ja hänen tarvitsemista palveluista käsin?

Mikä viisaus on siinä, että valtakunnassa pitää olla erillinen järjestäjätaho, kun lukuisat pienemmät, vuosia kestäneet kokeilut ovat osoittaneet systeemin toimimattomuuden ja kalleuden? Ilmeisesti kaikkien puolueiden kuulemilla asiantuntijoilla ja mallin valmistelijoilla on ollut laajempaa aineistoa ja tietoa, kuin allekirjoittaneella.


Valtakunta tuottaa lukuisia selvityksiä, tutkittua tietoa siitä, miten kustannustehokkaasti sekä palveluja parantavasti pitäisi asiakkaan/kuntalaisten palveluketjut toimia. Ihminen tarvitsee arjessa pärjäämiseensä ja terveydellisiin ongelmiinsa etupäässä perusterveydenhuollon palveluja. Jos hänen ongelmansa on laajempi, palveluketjuun suunnitellaan hänen tarvitsemansa erikoissairaanhoito.

Tämän suunnitelman toteuttamiseen osallistuvat sen jälkeen toimintayksiköt ja ammattilaiset, joilta kuntalainen kuvitteellisesti ”ostaa” palveluja, aivan samalla tavalla, kun hän ”ostaa” palvelunsa silloinkin, kun tarvitsee apua normaali arven pyörittämiseen. Kun vielä päästään siihen, että nämä palveluketjut suunnitellaan yhdessä asiakkaan/ kuntalaisen kanssa, voidaan aidosti sanoa, että ihminen omistaa omat sote-tietonsa.

Ja kun toimiviin palveluketjuihin perustuva toiminta on saatu kasaan, rakennetaan sille toimiva hallinto eikä päinvastoin, kuten nyt tehdään. Silloin voidaan aidosti puhua remontista joka etenee palveluista käsin eikä sorru rakentelemaan järjestäjätahon hallinto-himmeleitä.

Minulle on sanottu, ettei rahoitusta voida ohjata suoraan tuottajille, koska silloin ei tapahdu mitään uudistusta. Minäpä väitin toisin!

Uskallan jopa väittää, että mitä lähemmäs asiakastyötä mennään, sitä innokkaammin työnsä ammattilaiset ja osaajat osallistuvat palvelujen kehittämiseen. Työntekijöiden omat innovaatiot ja oppimismotivaatio on vain otettava käyttöön ja heitä on motivoitava, luotettava heihin ja annettava mahdollisuus.

Miksi pitää Suomen kokoisessa maassa olla viis järjestäjää, kun asia voitaisiin hoitaa niin, että järjestäjänä ja rahoittajana toimisi yksin valtio, joka lähtee rahoittamaan kuntalaisten palveluista käsin täysin uudelleen koordinoitua palvelujen tuottamista ja rahoittaa nämä palvelut yhdessä kuntien kanssa.

Totuus on, että iso laiva kääntyykin hitaasti, mutta kannattaako vääntää ruorista niin paljon, että kapsahtaa karille heti alkuunsa.

Puhe Oulun kaupungin talousarviovaltuustossa 24.11.2014

Hyvät valtuutetut, hyvä puheenjohtaja.

Mikä on kunnan perustehtävä? Kuntalain mukaan kunta hoitaa sille lailla määrätyt tehtävät ja sen lisäksi ne tehtävät, jotka se on kunnallisen itsehallinnon puitteissa ottanut hoitaakseen.

Taloussuunnitelmasta laki sanoo seuraavaa: sen on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena, jos talousarvion laatimisvuoden taseeseen ei arvioida kertyvän ylijäämää. Jos taseen alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukautena, taloussuunnitelman yhteydessä on päätettävä yksilöidyistä toimenpiteistä (toimenpideohjelma), joilla kattamaton alijäämä katetaan valtuuston erikseen päättämänä kattamiskautena (alijäämän kattamisvelvollisuus).
Kun katsoo taloussuunnitelmaesityksen alinta riviä ylijäämä/alijäämä, niin luvut ovat: toteutunut 2013 -43 764 talousarvio 2014 -26 899 ennustettu toteutuma -55 946, talousarvio 2015 -24 107 taloussuunnitelma 2016 -20 496 ja taloussuunnitelma 2017 -10 083 Mikä on päätelmänne, hyvät valtuutetut, ollaanko oikealla tiellä lain kirjaimen noudattamisessa? Tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena? Ja jokaisella oululaisella on tällä hetkellä lainaa kaupungin ottamana 3263€.
Paljon on meillä töitä vielä tehtävänä, jotta tuohon lain velvoitteeseen. Sitä tuskaa ei helpota se, että puskista tulee päätökseen yksityisteiden auraus, joka lain mukaan kuuluu yksityisteiden tiehoitokunnille, mutta joka nyt kaupunginhallituksen päätöksellä otettiin kunnan lisääntyneisiin, ei lakisääteisiin tehtäviin. Euroissa se tekee vuositasolla 650.000€. Laskekaapa, kuinka monen opettajan palkka se olisikaan?
Tänä aikana ei todellakaan ole helppoa olla poliitikko. Pitäisi huolehtia äänistä tulevissa vaaleissa, saada jotakin näkyvää omalle kulmakunnalle ja samalla tehdä rajuja sopeuttamistoimia.
EPSI Ranking teki 2013 kyselyn kuntalaispalveluista, jossa todettiin, että varakkaammat ovat varsin tyytyväisiä Oulussa, jopa tyytyväisempiä kuin varakkaat Vantaalla. Yleisesti ottaen yleisarvosana kuntapalveluille oli kuitenkin laskenut Oulussa edellisvuodesta 4,3 %. Pitäisikö tämänkin panna kelloja soimaan?

Haluan tässä vahvasti painottaa sitä, että syy ei ole yksittäisissä työntekijöissä, meillä on kaupungissa erittäin ammattitaitoisia ja työnsä osaavaa henkilökuntaa. Syy on systeemissä, joka on rakennettu Oulun lihavina vuosina, muta joka ei tahdo toimia, ainakaan hyvinvointipalveluissa.
Edelleen ollaan tilanteessa, jossa kiireettömään vastaanottoon on lääkärille keskimäärin 25 vrk ja hoitajalle 20vrk. Mahan tähystykseen jonotusaika on kiireettömänä 2 kk, suolen tähystykseen 3 kk, sydämen ultraäänitutkimukseen 3 kk, geriatrille 2 kk. Suun terveydenhuollon osalta tilanne 1.11.2014 oli, että jonotusaika on 4 kk. Kiireettömiin mielenterveyspalveluihin on nuorilla 19 vuorokautta ja aikuisilla 37 vuorokautta. Päihdepalvelujen osalta ollaan hoitotakuussa.

Kyse on siitä, että jos halutaan palveluja parantaa ja aidon oikeasti saada kuntalaisille vastetta vero- euroille, on pystyttävä ajattelemaan kaikkia kunnan tuottamia palveluja toisella tavalla. Palveluverkkotyöryhmä, jos käytetään nimitystä "remonttiryhmä" kuuli hyvin laajasti eri asiantuntijoita. Kun jotakin on pakko tehdä, niin olette varmaan samaa mieltä, että mieluummin säästetään seinistä, kunhan palvelut pystytään säilyttämään.

Oulun palvelut kaipaavat rakennemuutosta. Jatkuvasti Oulussakin uutisoidaan uusista YT-neuvotteluista, uusista irtisanomisista. Vanhalla tavalla ja vanhalla kaavalla ei vain voida edetä.
Oulu on aina ollut selviytyjä. Onko se sitä tulevinakin vuosina?

FCG konsultoinnilta valmistui kuudes arviointiraportti kun virallisesta yhdistymisestä oli kulunut
20 kuukautta. Konsensus-henkeen asioiden valmistelussa luotetaan edelleen, vaikkakin se oli heikentynyt edellisestä arviosta. Raportti korostaa sitä, että Oulu on nk. vedenjakajalla.
Raportissa suositellaan, että viimeistään 2015 kartoitettaisiin työyksikkötasolla se, miten yhtenäisen toimintakulttuurin rakentaminen Uudessa Oulussa on onnistunut ja mitkä olisivat ne sieltä nousevat kehittämistarpeet. Tämän kartoituksen pohjalta rakennettaisiin organisaatiokohtaiset toimintasuunnitelmat.

Lisäksi raportissa painotetaan vahvasti sitä, että Ouluun pitäisi tehdä strateginen selviytymissuunnitelma, koska ainakin talouteen tehtäviä sopeutumistoimenpiteitä tehdään raportin mukaan liian sattumanvaraisesti. SDP:n valtuustoryhmä haluaa osaltaan vauhdittaa tätä ja esittää strategisen selviytymissuunnitelman tekemistä valtuustoaloitteessaan, joka on jätetty tässä kokouksessa. Selviytymissuunnitelma pitäisi laatimisen jälkeen kierrättää laajassa kuntalaiskeskustelussa, kaikissa kaupunginosissa jotta se tulisi tutuksi, kuntalaiset saisivat esittää siihen kommenttejaan ja näkemyksiään ja sen myötä sitoutuisivat myös vaikeisiin päätöksiin, joita tämä valtuusto joka tapauksessa joutuu tekemään.

Johtamisjärjestelmän selkiinnyttäminen tilanteessa, jossa sote menee sekä järjestämisen että tuottamisen puolesta kunnan päätöksenteon ulkopuolelle, lienee syytä istahtaa alas myös johtamisjärjestelmän osalta. Työt jatkukoot!

Hyvät valtuutetut!

Näillä muutamilla ajatuksilla haluan tuoda SDP:n valtuustoryhmän terveiset tähän kokoukseen. Valtuustoryhmän jäsenet tulleevat käyttämään lukuisia puheenvuoroja sekä tekemään totuttuun tapaan myös muutosesityksiä. Kiitokset remonttiryhmälle, kaupunginhallitukselle ja erityisesti
molempia johtaneelle Riikka Moilaselle arvokkaasta a poikkeuksellisesta talousarviovalmistelusta tänä vuonna.

.