”…jos oikein silmin katsotaan..”

Nuoren aikuiseksi itsenäistyminen merkitsee nuorelle itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden laajenemista oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Valtaosa nuorista kipuilee hiljakseen nuoruuden ja sinkoaa aikuisuuteen ilman sen kummempia ongelmia elämässään. Osa ei.
Erilaiset tutkimukset osoittavat luvuillaan ulkopuolisten tai ulkona olevien tai syrjäytymisvaarassa olevien tai syrjäytyneiden nuorten määrää. Termi, jolla heitä kuvataan, riippuu tutkimuksesta.
Monet ymmärtävät syrjäytyneet nuoret sellaisiksi, joilla ei ole koulutuspaikkaa eikä työpaikkaa. Heihin liitetään alkoholisoitumista, päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmia.
Ulkopuolisuutta on esimerkiksi ystäväpiiristä, läheisistä, koulutuksesta tai työelämästä.
Yhteiskunnallisten järjestelmien ja palvelujen ulkopuolella oleminen on ongelmallista, koska se viivyttää nuorten siirtymistä työelämään. Ulkopuolella oleminen herättää huolta lähinnä siksi, että pitkittyessään se voi leimata nuoren koko loppuelämää. Tällöin on vaarana, että nuoret putoavat kokonaan pois ja ovat nk. syrjäytyneitä nuoria. Jos taloudelliset ja sosiaaliset siteen, jotka normaalisti sitovat nuoren yhteiskuntaan katkeavat, jäävät nämä nuoret helposti opiskelun, työn ja toimeentulon ulkopuolelle.
Kaikissa lukemissani tutkimuksissa korostetaan koulutuksen merkitystä. Pelkän peruskoulutuksen varassa olevalla nuorella riski kuulua syrjäytyvien nuorten ryhmään on lähes kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Työttömyysaste näyttää korreloivan näitä lukuja. Miksi meillä sitten tehdään hallituksen toimesta lyhytnäköisiä päätöksiä koulutuksen leikkaamiseksi? Eivätkö päättäjät usko tutkimuksia?
Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on nuorilla subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen. Tämän saman asian ovat nostaneet esille mm. lapsiasiain valtuutettu sekä useat alan johtavista tutkijoista mm. Volanen Jyväskylän yliopistosta. Tämä subjektiivinen oikeus tulisi tulkita perustuslain takaamaksi perusopetukseksi. Meillä Suomessa on toteutettu nuorisotakuujärjestelmää, mutta siitä huolimatta tutkimuksellisesti meillä on edelleenkin suuri joukko ulkopuolella olevia nuoria. He ovat sellaisten toimintojen ulkopuolella, joita yhteiskunta pitää jäsenilleen tarpeellisina kuten ansiotyö oman ja mahdollisesti myös lasten toimeentulon turvaamiseksi.
Tutkimusten mukaan varsinkin nuorilla voi jopa työhön osallistumista tärkeämpi olla osallistumismahdollisuus opiskeluun. Opiskelukavereista rakentuu ainakin yksi nuorelle tärkeä viiteryhmä sosiaaliseen verkostoitumiseen. Joku viisaampi on laskenut, että yhden, yhteiskunnan ulkopuolella oleva nuori maksaa noin miljoona euroa. Eikö olisi viisautta laittaa jo ennaltaehkäisevästi nämäkin eurot nuorten koulutukseen? Lähes kaikkiin työelämän tehtäviinhän tarvitaan koulutusta.
Erilaisilla, nuoren omia vahvuuksia etsivillä ja kannustavilla oppimismenetelmillä saadaan hyviä tuloksia. Sillä tosiasia on, että jokainen on hyvä jossakin!
Syrjäytynyt on sekä sanana että terminä erittäin leimaava. Tuskin nuoret puhuessaan itsestään käyttävät tuota ilmaisua, vaikka tunnistavatkin elämässään asioita, joita siitä puuttuu ja joita siihen toivovat. Syrjäytynyt – sanasta tulee sellaisen käsitys, että nuoressa on jokin vikana.
Mummoni viisauksia oli, että ”lasta pitää kasvattaa kehuen”. Kehumisella on ihmeellisiä vaikutuksia. Kun opettelee huomaamaan nuoressa ja lapsessa hyviä, kehuttavia ominaisuuksia, sitä altistuu itsekin
positiiviselle muutokselle. Hyvien asioiden ja tekojen esiin nostaminen tekee yksinkertaisesti ihmiselle hyvää..
J.Karjalaisen laulun sanoissa ”me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmin katsotaan, piilee suuri totuus, sillä asioita, tapahtumia, ihmisiä voi katsoa monenlaisilla silmillä.


Julkaistu Forum24:ssa, oululaisessa julkaisussa