Vakuutustaistelua !

Pitkä on aika mennyt edellisestä kirjoittelusta. Ennen joulua liukastuin Opetusravintola Hilikun liukkaalla pihamaalla ja olen potenut sijoiltaan lähtenyttä ja murtunutta olkapäätäni tänne saakka. Ja uskokaa pois - kipeä on ollut!

Potilaat kertovat aina aika ajoin taisteluistaan vakuutusyhtiöiden pykäläviidakossa ja täytyy kyllä sanoa, että kylläpä se minutkin yllätti täysin.

Kiinteistöyhtiön asiallisesti tekemän ilmoituksen jälkeen toimitin vakuutusyhtiölle lausuntoja ja todistuksia odottaen korvauspäätöstä. Ohje oli, ettei yhtään laskua voi yhtiöön lähettää ennen kuin ko. päätös on tehty. Samaan aikaan kuntoutin olkapäätäni ahkerasti särkylääkkeiden avulla, tavoitteena päästä edes kerran suksille tänä keväänä.

Vakuutusyhtiö viivytteli asiaa ja vasta kun tiukkasävyisesti vaadin korvauspäätöstä, he ilmoittivat, etteivät ko. päätöstä tee, koska kiinteistöyhtiön omavastuu kattaa heidän mukaansa vammastani tulleet/tulevat kustannukset.
Kiltisti olen ollut julkisen terveydenhuollon hoidossa, vaikka moni tässä tilanteessa olisi kävellyt yksityiselle ja maksattanut hoidot vakuutusyhtiöllä.

Nyt siis odottelen kiinteistöyhtiön korvauksia. Ja he ilmeisesti taas vievät asiaa vakuutusyhtiönsä käsittelyyn omavastuukaton tultua täyteen.

Vakuutusyhtiö ei huomioinut lainkaan sitä, että mm. sairauslomani on palkaton, koska vahinko on tapahtunut vapaa-ajalla. Eikä myöskään sitä, että vahinkolain mukaisesti, vamman laadusta riippuen, olen oikeutettu korvauksiin kivusta ja särystä, jotka lain mukaan pitää vakuutusyhtiön maksaa ilman asiakkaan erillistä hakemista tai mainintaa asiasta.

Inhottaa tällainen pompottelu. Eikö tämän asian pitäisi olla kiinteistöyhtiön ja vakuutusyhtiön välinen. Kun autoni perään ajettiin, ei minun tarvinnut tehdä kuin yksi ilmoitus ja auto korjattiin ja ehostettiin käyttökuntoon.

Miksi siis minua, joka olen ihminen, ei voitaisi kohdella samalla tavalla – tehdä käyttökuntoon ilman, että minun pitää huolehtia siitä, kuka korvaa minun kolmen viikon palkanmenetyksen tai muut asiasta syntyneet kustannukset.

Vakuutusyhtiöt lupaavat vakuutuksia kaupatessaan ummet ja lammet. Kun sitten tulee korvausten aika, ei sijoitettu raha (siis se rahamäärä, jolla olet vakuutukset itsellesi ostanut), löytyy varmasti jokaisesta yhtiöstä periaate, että kokeillaan asiakasta ensin jollakin päätöksellä. Jos asiakas tähän tyytyy, eikä vaadi muutosta, oma-aloitteellisesti vakuutusyhtiöstä ei kyllä lähdetä ehdottamaan muita menettelytapoja.
Vahvistuu entisestään se käsitykseni, että tietynlaiseen kierouteen tämä bisnes perustuukin; valitettavasti. Enkä taida tämän käsitykseni kanssa olla yksin.

Ajattelen surullisena ihmisiä, jotka ovat hiljaisia,eivät tiedä asioista, eivät viitsi rähinöidä, tyytyvät päätöksiin ja kärsivät nahoissaan. Pykäläviidakon tulkinnoissa pitää olla tuntemusta lain kirjaimista ja ainakin osata lukea vaikeaa lakiteksiä. Asianajajat ovat kalliita ja julkisen rahoituksen turvin toimivat oikeusavustajat eivät tällaisia juttuja pysty käsittelemään. Kukahan se siis heitä puolustaa tällaisissa vakuutusyhtiöiden pykäläviidakoissa?