Tuntuupa väsyneeltä olo, kun on ensin tahkonnut asioita valtuustoryhmien puheenjohtajien palaverissa ja sitten kaupunginvaltuustossa. Tällaisen päivän jälkeen sitä usein kysyy itseltään, että onkohan tässä mitään järkeä. Siis tässä politikoinnissa.
Tänäänkin kaupunginvaltuusto keskusteli kaikkein pisimpään asioista, joissa ei varsinaista päätettävää ollut, asiat vain merkittiin tiedoksi.
Kaikkein eniten valtuustoa tai sanotaanko että valtuuston keskustalaisia valtuutettuja, puhututti lausuntopyyntö kunnallishallinnon rakenne –työryhmän selvityksestä sekä kuntauudistukseen liittyvistä muista uudistuksista. Edellisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa oli päätetty delegoida lausunnon tekeminen Uuden Oulun yhdistymishallitukselle, joka puolestaan oli antanut lausunnon yksimielisesti eteenpäin. Siis myös siellä vaikuttavien keskustapoliitikkojen hyväksynnällä.
Puheenvuoroista kuuli sen, että puoluekoneisto oli ollut liikkeellä paimentamassa keskusteluun. Harmi vain, että valtakunnan tason oppositiokeskustelu tuodaan Oulun kaupunginvaltuustoon. Olisi ollut hyvinkin paljon tärkeämpää käyttää tuokin keskusteluaika esim. puhumiseen lääkäripalvelujen saatavuudesta Oulussa tai terveyspalvelujen jonoista tai omaishoitajien asemasta tai…
Sen sijaan suurin osa kokousajasta käytettiin oppositiopolitiikkaa tukevaan sanailuun, jolla ei ollut minkäänlaista vaikutusta minnekään – ei päätöksentekoon eikä lausuntoon.
Totesinkin puheenvuorossani, että mahtaako Oulun kaupunginvaltuuston keskustaryhmä luulla, että tällä keskustella kaadetaan koko valtakunnan kuntauudistus!
Mikä harmittavinta – kokousvitkuttelu maksoi veronmaksajille yhden sairaanhoitajan vuosipalkan verran!
Olen aina ollut sitä mieltä, että demokratia on kallista, mutta luullut myös valtuutettujen kantavan moraalisen vastuunsa toiminnastaan. Vielä viime minuuteilla hieman ennen klo 22 pyydettiin puheenvuoro, joka johti siihen, että kokousta saatiin venytetyksi yli kymmeneen ja seuraavan alkavan tunnin korotettu kokouspalkkio napsahti valtuutetuille!
Oppositioasetelma on siis tullut myös kuntapolitiikkaan, vaikka tänne saakka on vannottu kuuluisaan Oulun konsensukseen. Niin vahvoja olivat puheenvuorot kuntaliitoksista, että jos nyt oltaisiin vasta aloittelemassa uuden Oulun perustamista, ei se näillä mielipiteillä kuntaliitoksista edes narahtaisi liikkeelle.
Puheenvuoroissa koettiin eduskuntapuheista tuttua mantraa, kuinka palvelut karkaavat liitettävistä pienemmistä kunnista ja ihmisten elämä siellä vain kurjistuu, kun suuret ”syövät” pienemmät.
Tosiasiassa se, mitä kunnista katoaa, kuten valtuutettu Tuulikki Ukkola oivasti totesikin, on keskustalaiset valtuutetut, mikä tietää puoluekoneistolle merkittävää taloudellista menetystä.
Yksittäiselle kuntalaiselle on tärkeintä saada verorahoillansa riittävästi palveluja – ei poliittista kähmintää tai ylisuurta valtuustoa korotettuine kokouspalkkioineen!
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
