Visioita Uuden Oulun kaupunkisuunnittelusta

Ihmiselle, joka asuu täällä pohjoisen tundralla, on olennaista, että on katto pään päällä. Siis koti. Mitä kodilta odotetaan? Ainakin se, että asumisen kustannukset ovat kohtuullisia. Tiedotusvälineissä esiintyy aika ajoin hersyviä otsikoita, joissa ” asuntomarkkinat reagoivat”, asuntojen hinnat ”kelluvat”, ”ylikuumenevat”. Villejä termejä, joilla pyritään kuvaamaan kulloinkin yhteiskunnassa valitsevaa asumisen tilannetta.

Asumisen kustannukset tulisi olla kaikille kohtuullisia ja niiden tulisi toimia kuntalaisten/kaupunkilaisten ehdoilla. Ihmiset odottavat, että asunnot olisivat viihtyisiä, esteettisiä, turvallisia, toimivia ja kestäviä - ei pieniä luukkuja, kuten nykyisin, joilla tavoitellaan asunnoissa sitä voiton maksimointia. Kuvitelkaa kaksi ihmistä asumassa 56m2:n kaksiossa, johon on noihin neliöihin pukattu vielä sauna. Vastaavasti taas omakotitalot ovat äärettömän suuria, herää kyllä kysymys, kuinka nelihenkinen perhe tarvitsee 350 m2?

Asunnon pitää joustaa elämäntilanteiden mukaisesti. Yhä enemmän pitäisi olla nk. monen sukupolven asumisratkaisuja, joissa tapahtuisi luonnollinen siirtymä
”mummolan puolelle”, kun vanhemmilla on tarve luopua omakotitalon hoitamisesta. Tuolloin voisi nuorempi sukupolvi lunastaa ”päätalon” itselleen. Kuvitelkaapa, kuinka ihanaa asumista tuollainen olisi kaikille osapuolille. Kun lapsenlapset esim. sairastelevat, olisi isovanhempien hoito ihan lähellä.
Asumisen tulee kuitenkin olla osa ehjää yhdyskuntarakennetta, jossa on hyvät liikenneyhteydet ja kattavat palvelut.

Millainen tulisi asunnon olla?

Paineita on ennen kaikkea vuokra-asuntojen suuntaan, tulevaisuudessa varmaankin yhä enemmän. Iso osa työn perässä muuttajista muuttaa ainakin alkuvaiheessa vuokralle. Lisäksi talouslama lisää aina vuokra-asumisen suosiota ja samaan suuntaan vaikuttaa myös työmarkkinoiden muutos. Uudessa Oulussakin pitää huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannosta.
Suomessa asuntokuntien määrä kasvaa nopeammin kuin väestön määrä. Tämän seurauksena asuntokuntien keskikoko on pienentynyt jatkuvasti,(yksin asuvat,hajonneet perheet.

Millaista maankäytön suunnittelua harjoitetaan Uudessa Oulussa?

Logistiikka- ja maankäyttöstrategia luo perustan ja kokoaa Oulun kasvukeskuksen yhdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Seudulle tulee kehittää yhteisen yleiskaavasuunnitelman avulla yritysalueita, keskustoja, palveluja ja asuntoalueita.
Siis kehittää koko Uuden Oulun aluetta kokonaisuutena.

Liikenneolojen parantaminen vahvistaa Oulua kasvukeskuksena ja sen toimivuutta ja kilpailukykyä. Saman alan teknologiayritykset hakeutuvat toistensa läheisyyteen. Palveluverkostojen alueellisella kokonais-suunnittelulla saadaan lisää tehokkuutta, jolloin myös asuntotuotantoa ja luontokohteita voidaan markkinoida koko mittakaavassa.

Logistiikka- ja maankäyttöstrategia johdattaa palvelujen tuottajat yhteen laatimaan kuntarajat ylittäviä kehittämissuunnitelmia. Yleiskaava on se lähtökohta, joka kokoaa hankkeet ja palveluverkot samaan maankäyttösuunnitelmaan.
Kasvukeskuksen synnyttämä yhteistyö voi laajeta myös se ympärillä oleviin kuntiin, jopa maakunnan reuna-alueille ja siten synnyttää hyvinvointia laajemmalti. Mutta ei ilman systemaattista suunnittelua.

Palvelu- ja liikennejärjestelmään on helppo kytkeä mukaan koko maakunta. Yritysten ja palvelujen synnyttämät työpaikat ja etätyön mahdollisuudet tuovat asukkaita maakuntaan ja vastaavasti tarjoavat työtilaisuuksia koko maakunnan koulutetulle väelle. Vauraus ylittää helposti kuntarajat Oulun naapurikunnissa.
Raideliikenteen kehittäminen palvelisi maakunnan kaikkien kuntien ja yritysten menestymistä.

Onko tulevaisuutta se, että lähiliikenne Oulun seudulla hoidetaan pintametron tapaan kulkevilla kaupunkijunilla? Visioissa ainakin.
Kaupallisiin keskustoihin rakentuvat kävelykeskustat ovat eri kulttuurien kohtaamispaikkoja ja innovaatioiden syntysijoja. Näihin kaikkiin uusiin haasteisiin vastataan kasvukeskuksen elinkeinopolitiikalla, maankäytöllä ja liikenneratkaisuilla.

Entäpä Uuden Oulun kaavoitus?

On tärkeää, että yritysalueiden, keskustojen ja asuntoalueiden kaavoitus ajoitetaan vastamaan tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin. Kasvukeskuksen oikeusvaikutteiset yleiskaavat ollaan yhdistämässä kokonaissuunnitelmaksi, jota sitten jatkossa päivitetään jatkuvasti. Suunnitelma on päätöksenteon ja yhteisen elinkeinopolitiikan ja ennen kaikkea yhteisen maankäytön strateginen työkalu.

Palvelujen mitoitus ja verkostot suunnitellaan eri toimialojen yhteistyönä. Sähköisessä muodossa oleva tietopankki ja yleiskaava ovat kaikkien toimijoiden saatavilla ja käytettävissä omassa kehittämistyössä ja markkinoinnissa.

Tärkeää Uuden Oulun elinvoimaisuuden kehittymisen kannalta on, että yritysalueet profiloidaan kasvualojen mukaan, ja yritysten sijoittumista ohjataan muodostamalla nk. klustereita. Lisäksi on olennaista, että kuntakeskusten elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä vahvistetaan mm. laajoilla kävelykeskustoilla koko Uuden Oulun alueella. Maankäyttöstrategian tärkeimpiä tehtäviä on taata keskustojen kehittyminen ja asuinmahdollisuuksien monipuolisuus.

Millainen on siis viihtyisä elinympäristö

Tutkimuksissa on havaittu, että yritykset sijoittuvat sellaisiin kaupunkeihin, missä niiden henkilöstö haluaa asua. Osaajat edellyttävät elinympäristöltään korkeaa tasoa ja laadukasta palvelutarjontaa. Uuden Oulun sanotaan olevan meren ja kolmen joen kaupunki. Yhä enenemässä määrin tämä vesistöjen läheisyys pitää huomioida myös kaavoituksessa. Mutta jälleen kerran korostan, että se pitää tehdä huolellisella ja pitkälle tulevaisuuteen visioivalla suunnittelulla.

Ihmiset vaativat asuntoalueilta, että niiden on oltava viihtyisiä ja turvallisia, päiväkotien ja koulujen vaihtoehtoja tarjoavia, keskustojen vilkkaita ja monipuolisia, kaupunkikuvan kaunis ja ympäristön huoliteltu. Siis alueita, jotka suorastaan pursuavat elämää, yhteisöllisyyttä ja iloa.

Työpaikkakiusaaminen on todellista!

Tapasin eilen aamulla työkaverin. Hän nappasi minut keskusteluun, joka piti minut pihdeissään koko päivän. Olen päässäni analysoinut keskustelua useaan otteeseen ja aina päätynyt samaan johtopäätökseen – työkaverini on työssään suuressa vaarassa. Joko hän sairastuu fyysisesti tai henkinen kantti pettää. Ja miksi? Siksi, että hänet on työyhteisössään otettu syntipukiksi kaikkeen, mikä organisaatiossa mättää. Hänelle on sanottu suoraan, että olisi kaikille parempi, jos hän nyt vain kerta kaikkiaan ottaisi ja lähtisi pois. On pidetty salaisia kokouksia ilman henkilön läsnäoloa, jossa on käsitelty hänen asemaansa työyhteisössä, on kutsuttu kuultavaksi kuin syytetty ikään, on syrjäytetty työtehtävistä. Pitää olla melko vahva kestääkseen kaiken tämän sairastumatta! Kaikessa on aina kaksi puolta. Voi olla, että hänen vahva persoonansa ei kaikkia miellytä. Ja voi olla, että hänen sanomisistaan ei ole tykätty tai… Mutta antaako se kuitenkaan oikeutusta lähteä suurella joukolla yhtä vastaan? Mikä on esimiesten vastuu tällaisessa asiassa? Eikö heidän juuri tulisi pystyä puolueettomaan ajatteluun, pitäytyä objektiisissa ratkaisuissa, olla kuuntelematta esitettyjä solvauksia, pitäytyä pelkästään tosiasioissa menemättä ollenkaan mukaan panettelupataljoonaan? Vaikka asiaan tarttuminen olisi kuinka hankalaa tahansa, johtajan on se tehtävä ja hänen on se osoitettava, ettei työyhteisössä voi menetellä näin. Mutta entäs jos pitää paikkansa, työkaverini kertomana, että esimies onkin kuunnellut lakeijoitaan, ja on imeytynyt samaan sotkuun. Mikä silloin neuvoksi? Syy ei koskaan ole vain yhdessä ihmisessä. Jos osasto tai organisaatio on sairas, se pitää hoitaa ja se tarkoittaa kaikkia seillä työskenteleviä. Myös esimiesasemassa olevia. Ongelmat eivät ratkea vain sillä, että savustetaan yksi joukosta. Pian siellä on joku toinen, jonka syytä kaikki taas on ja joka koetaan hankalana ihmisenä ja joka halutaan savustaa ulos. Ja kierre jatkuu. Kun olen ollut keskustelun pihdeissä, olen miettinyt mitä minä voisin tehdä? Muutakin kuin kirjoittaa asiasta ja toivoa, että joku myös sen lukee. Jotakin tulen joka tapauksessa tekemään - se, miten sen teen, on vielä mietinnässä. Niitä, jotka ovat heikompia, pitää puolustaa. Eikä työyhteisö ole niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaa menettää terveytensä. Meillä on panostettu työhyvinvointiin. On työsuojeluvaltuutettuja ja asiamiehiä ja vaikka mitä. Luulisi tämän kokoisen organisaation pystyvän asiantuntemuksellaan hoitamaan moiset työpaikkakiusaamiset kuntoon. Vaan ei. Eikä siinä vaiheessa enää mitään voida, kun tapahtuu jotakin peruuttamatonta. Hiljaisella haudalla on turha enää parkua.

Tiistai-illan tunnelmia Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen

Tuntuupa väsyneeltä olo, kun on ensin tahkonnut asioita valtuustoryhmien puheenjohtajien palaverissa ja sitten kaupunginvaltuustossa. Tällaisen päivän jälkeen sitä usein kysyy itseltään, että onkohan tässä mitään järkeä. Siis tässä politikoinnissa.
Tänäänkin kaupunginvaltuusto keskusteli kaikkein pisimpään asioista, joissa ei varsinaista päätettävää ollut, asiat vain merkittiin tiedoksi.

Kaikkein eniten valtuustoa tai sanotaanko että valtuuston keskustalaisia valtuutettuja, puhututti lausuntopyyntö kunnallishallinnon rakenne –työryhmän selvityksestä sekä kuntauudistukseen liittyvistä muista uudistuksista. Edellisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa oli päätetty delegoida lausunnon tekeminen Uuden Oulun yhdistymishallitukselle, joka puolestaan oli antanut lausunnon yksimielisesti eteenpäin. Siis myös siellä vaikuttavien keskustapoliitikkojen hyväksynnällä.

Puheenvuoroista kuuli sen, että puoluekoneisto oli ollut liikkeellä paimentamassa keskusteluun. Harmi vain, että valtakunnan tason oppositiokeskustelu tuodaan Oulun kaupunginvaltuustoon. Olisi ollut hyvinkin paljon tärkeämpää käyttää tuokin keskusteluaika esim. puhumiseen lääkäripalvelujen saatavuudesta Oulussa tai terveyspalvelujen jonoista tai omaishoitajien asemasta tai…

Sen sijaan suurin osa kokousajasta käytettiin oppositiopolitiikkaa tukevaan sanailuun, jolla ei ollut minkäänlaista vaikutusta minnekään – ei päätöksentekoon eikä lausuntoon.

Totesinkin puheenvuorossani, että mahtaako Oulun kaupunginvaltuuston keskustaryhmä luulla, että tällä keskustella kaadetaan koko valtakunnan kuntauudistus!

Mikä harmittavinta – kokousvitkuttelu maksoi veronmaksajille yhden sairaanhoitajan vuosipalkan verran!

Olen aina ollut sitä mieltä, että demokratia on kallista, mutta luullut myös valtuutettujen kantavan moraalisen vastuunsa toiminnastaan. Vielä viime minuuteilla hieman ennen klo 22 pyydettiin puheenvuoro, joka johti siihen, että kokousta saatiin venytetyksi yli kymmeneen ja seuraavan alkavan tunnin korotettu kokouspalkkio napsahti valtuutetuille!

Oppositioasetelma on siis tullut myös kuntapolitiikkaan, vaikka tänne saakka on vannottu kuuluisaan Oulun konsensukseen. Niin vahvoja olivat puheenvuorot kuntaliitoksista, että jos nyt oltaisiin vasta aloittelemassa uuden Oulun perustamista, ei se näillä mielipiteillä kuntaliitoksista edes narahtaisi liikkeelle.

Puheenvuoroissa koettiin eduskuntapuheista tuttua mantraa, kuinka palvelut karkaavat liitettävistä pienemmistä kunnista ja ihmisten elämä siellä vain kurjistuu, kun suuret ”syövät” pienemmät.

Tosiasiassa se, mitä kunnista katoaa, kuten valtuutettu Tuulikki Ukkola oivasti totesikin, on keskustalaiset valtuutetut, mikä tietää puoluekoneistolle merkittävää taloudellista menetystä.

Yksittäiselle kuntalaiselle on tärkeintä saada verorahoillansa riittävästi palveluja – ei poliittista kähmintää tai ylisuurta valtuustoa korotettuine kokouspalkkioineen!

Kapinaa vai konsensusta ( Julkaistu Forum24:ssa 23.2.2012)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisten usko politiikkaan, usko omiin kykyihinsä vaikuttaa asioihin on suuresti rapautunut. En yhtään ihmettele asiaa. Samaan aikaan kun kansalaisille tarjotaan varuskuntien lakkauttamisia, eläkeiän nostamisia ja säästölistoja, syydetään rahaa kriisimaille. Vaatii lujaa luottamusta ja uskoa päätöksentekijöitä, jotka yhteen ääneen vakuuttavat, että näin on meille kaikille parasta.
Siitä huolimatta en ihmettele lainkaan, että kapinahenki nousee myös suomalaisissa. Me vain olemme niin kilttiä ja kohteliasta kansaa, että purnaamme kotona tai työpaikoilla, joilla vielä semmoinen on, mutta emme lähde barrikadeille polttopullojen kanssa. Tämmöinen menettelytapa ei sovi suomalaisille.
Katsoin kaupungintalon edessä mielenosoitusta Sanginjoen ulkometsien puolesta. Ihmiset olivat lähteneet liikkeelle uskomansa asian puolesta. Kapinahenki siis elää! En ole heidän kanssaan samaa mieltä muutamista asioista, mutta ihailen tapaa, jolla asiaan halutaan vaikuttaa. Siis ryhmänä ja yhdessä, selkeästi kantansa esiin tuoden. Kukahan lähtisi vetämään mielenosoitusta ihmisten puolesta? Niiden puolesta, joilta on mennyt työpaikka alta, joilla ei ole rahaa riittävästi lasten harrastuksiin ja jotka tappelevat päivittäisen selviämisensä kanssa.
Syksyllä käydään uuden Oulun ensimmäiset kuntavaalit. Vaaleissa uusitaan taas valtakirjat.Mitä tarkoitan tässä valtakirjalla? Valtakirjalla yksittäinen ihminen antaa valtuutuksen toiselle edustaa itseään yhteisissä asioissa, sanoo wikipedia. Poliittinen valtakirja tulee vaalien myötä. Vaaleissa kuntalaiset ratkaisevat puolueohjelmien ja vaaliteemojen valinnalla myös sen, millaiset ovat reunaehdot, joilla he tämän valtakirjan edustajilleen luovuttavat. Valtakirja siis velvoittaatekemään linjaukset yksittäisissä, joskus jopa vaikeissakin asioissa. Ja sillä valtakirjalla ratkaistaan, kuka on ihmisyyden puolella. Ratkaistaan myös se, kenen sydän on mukana päätöksenteossa. Ihmiset antavat valtakirjansa asioiden hoitoon ja samalla valitsevat linjaukset, miten jatkossa Uudessa Oulussa hoidetaan terveyspalvelut, opetus, katujen kunnossapito, julkinen rakentaminen jne. Ja miten hoidetaan niiden ihmisten asiat, joita ei näy kaupungintalon portailla mieltään osoittamassa.
Yksinään ei kukaan valtuutettu pysty toimimaan. Poliittisia irtopisteitä voi keräillä, joskus siinä onnistutaankin, mutta tosiasia on, että jokainen tarvitsee tuekseen oman ryhmänsä, mutta sen lisäksi useimmiten myös muiden valtuutettujen tuen. Ja sen eteen pitää tehdä töitä. Ei riitä se, että yksinään provokatorisesti hilluu mediassa ja lehtien palstoilla ja on systemaattisesti kaikkea vastaan. Tarvitaan myös tekoja.
Tekoja tekevät myös oululaiset demarit, joiden uudeksi valtuustoryhmän ryhmäpuheenjohtajaksi tulin valittua. Tekoja ihmisten eteen. Valtuustoryhmässäni istuu kokeneita, eri laisilla taustoilla olevia valtuutettuja, jotka ovat jättäneet ja tulevat jatkossakin jättämään ihmisen näköisen jalanjälkensä oululaiseen päätöksentekoon. Arvostan heitä suuresti ja nöyränä otan ryhmyrin tehtävät vastaan.Se, mitä olen päätöksenteossa todella kaivannut, on se, että joskus löytyisi sellainen konsensus, joka hyppäisi yli puoluerajojen ja olisi aidosti oululaisen ihmisen asialla. Pakkaa vain tuo puoluepolitiikka sotkemaan joskus hyvätkin aloitteet. Ei ole ihme, jos ihmiset tympääntyvät eivätkä koe tulevansa kuulluksi ja saavansa verorahoilleen vastinetta! Ehkäpä Uusi Oulu tuo tähänkin asiaan muutosta! Toivoa soppii!

Oulu Demareiden uuden valtuustoryhmän pj:n ajatuksia

Uutena ryhmäpuheenjohtajana ryhdyn jälleen ahkeraksi ja yritän päivittää blogiani – jos nyt en ihan päivittäin, niin ehkä kuitenkin hieman useammin kuin tähän saakka.

Kaupungin poliittisella rintamalla keskeisiä asioita ovat Sanginjoen ulkometsät, joka on tulossa 20.2. valtuustoon, lähinnä tiedoksi –asiana. Lukuisia mielenosoituksia on nähty kaupungintalon edustalla. Demareiden valtuustoryhmä saa asiasta selvityksen molempien osapuolten- luontojärjestöjen ja kaupungin geodeetin alustusten pohjalta. Ilmeisesti saamme tuolloin myös kuulla, mitä pohjoisen kansanedustajat ovat tehneet asian eteen – muutakin, kuin kirjoitelleet nimiään adresseihin ja vaatineet isoon ääneen kansallispuiston perustamista. Kansallispuiston perustaminen kun sattuu olemaan valtiovallan alaista toimintaa. Pitääkin hoksauttaa vihreiden kansanedustaja Satu Haapalaista, että ottaisi sen vihreän ympäristöministeri Niinistön puhutteluun asiassa.

Jotenkin tässä taas huokuu se, etteivät monetkaan asialle vihkiytyneet jaksa/viitsi ottaa asioista selvää – niin paljon helpompaa on kuulua vaan joukkoon ja uskoa kaikki, mitä provokatiivisesti asiasta yksikantaan ilmaistaan. Suojelua vaativat ovat aktiivisesti unohtaneet, että jo 17.12.1987 on 331 ha: alueet Isokangas RN:o 10:5 ja Karjalainen RN:o 10:25 julistettu luonnonsuojelulain nojalla suojelluksi/Lääninhallitus, allekirjoittajana maaherra Ahti Pekkala. Alueet on merkitty maarekisteriin 2.6.1988

Lisäksi kaupunki on alueelta vapaaehtoisuuteen perustuen suojellut alueita, joten suojelussa on tällä hetkellä 740ha, mukautettuna metsätalousvyöhykkeenä 140ha ja metsätalousvyöhykkeenä 1650ha. Oma kantani on, että Sanginjoelle tarvitaan monimuotoisuutta – suojeltua aluetta osittain, mutta myös hoidettua metsätalousvyöhykettä, jossa ryteiköt on harvennettu niin, että puolukat ja metsäsienet ovat ihmisten ulottuvilla.

Toinen erittäin paljon tunteita kuohuttava asia on Viinivaaran pohjavesihanke. Olin taannoin Haukiputaalla asukasyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa, jossa kaikki muut asiasta ohjelman mukaisia puheenvuoroja käyttäneet olivat visusti hanketta vastaan, paitsi Oulun Veden Lähdemäki ( on siinä miestä nimellä paiskattu). Esitinkin puheenvuorossani vapaasti hyödynnettävän idean, jossa olivat tasapuolisesti edustettuina niin kannattajat kuin vastustajat. Vasta tällainen tilaisuus tuo oikeat argumentit esille, joiden perusteella kuntalaiset saavat vapaasti muodostaa oman käsityksensä asiasta.

Tällä hetkellä asia seisoo Vaasan hallinto-oikeudessa, jonne asiasta on tehty valitus. Hanke maksaisi toteutuessaan n. 80 miljoonaa euroa. Itseäni hankkeessa häiritsee suunnattomasti se, että alun perin varajärjestelmäksi kaavailtu hanke onkin nyt kääntynyt pääjärjestelmäksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että jatkossa Oulu ottaisi oman juomavetensä Viinivaarasta eikä enää Oulujoesta. Sillä samalla pohjavedellä huuhdeltaisiin sitten WC-pytyt ja pestäisiin pyykit– kaksoisputkitus ei kuulemma tule kysymykseenkään. Teknologiakaupunki Oulu ei siis ole osannut ratkaista asiaa teknisesti kestävällä tavalla?

Viinivaarasta päättäminen siirtynee syksyn kultavaalien jälkeiselle ajalle, jolloin voidaan Viinivaarasta nostaa tarvittaessa Uuden Oulun kuntavaaliteema. Toivottavasti tuolloin järjestetään tilaisuuksia, joissa mitellään voimia niin vastustajien kuin kannattajienkin kesken. Luulisi tällaisen keskustelutilaisuuden innostavan myös kaupunkilaisia.

Kastellin monitoimitalon elinkaarimalli herättää myös poliittisia intohimoja. Kaupunginhallitus kun viisaudessaan teki oman elinkaarimallinsa, jossa palvelut päätettiin kaupunginhallituksen päätöksellä antaa asfalttifirmana paremmin tunnetun Lemminkäinen Talo Oy:n järjestettäväksi. Jotta palvelut saataisiin Lemminkäiselle kannattavaksi, lisättiin pakettiin vielä 15 päiväkodin ateriapalvelut. Varsinainen talonrakennus tehdään omaan taseeseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Lemminkäinen rakentaa ja kaupunki maksaa! Tulevan toimijan kanssa on tehty salainen sopimus, jossa palvelut ja tilan käyttö annetaan asfalttifirmalle 25 –vuodeksi. Tilanne on varsin erikoinen, kun Uutta Oulua ollaan rakentamassa ja kaikille viranhaltijoilla on 5 vuoden irtisanomissuoja. Siis viranhaltijoilla, tämä ei koske sijaisia.

Demareiden valtuustoryhmä teki oikaisuvaatimuksen kaupunginhallituksen päätökseen, sillä seurauksella, että palvelupaketista otettiin pois 15 päiväkodin ateriapalvelut, mutta muutoin kh katsoi äänestyksellä, ettei ole syytä muuttaa jo tehtyä päätöstä. Siis ei anneta asiaa valtuuston päätettäväksi!
Sunnuntaina ryhmämme miettii, mitä asialle tehdään. Edessä on valituksen tekeminen hallinto-oikeuteen.
Henkilöstöjärjestö JHL on myös tehnyt oikaisuvaatimuksen samaan päätökseen. Heidän vaatimus ei ole vielä ollut kh:n käsittelyssä.

Tällaisia akuutteja asioita on käsittelyssä. Toivottavasti tämä aukesi lukijoille. Paljon on työtä jäljellä. Kuten Foorum24:n kolumnissa kerron, demareiden valtuustoryhmä on tehnyt ja tulee tekemään ihmisten näköisiä päätöksiä, herkällä korvalla kuunnellen.

Saapi soittaa, saapi kirjoittaa, saapi ottaa tähänkin kantaa…



.