Kovasti ajoissa ovat muutamat lehdet liikkeellä. Jo nyt nimetään Oulun demareiden kansanedustajaehdokkaita, vaikka kyse on vasta siitä, ketkä ovat käytettävissä jäsenvaalissa ehdokkaana.
Edustuksellinen demokratia lähtee siitä, että yhteisö, tässä siis puolueen yhdistys, asettaa ehdokkaita, joista vaalien ensimmäisessä vaiheessa puolueen jäsenet valitsevat, keitä heidän mielestään pitäisi vaaleissa ehdokkaina näkyä.
Olen siis yksi heistä. Tämä ei tässä vaiheessa tarkoita muuta kuin että tunnustan ja ennustan, että vaalit ovat tulossa.
Kovaa hinkua kansanedustajiksi kyllä on. Demareiden keskuudessa tullaan käymään verinen ja hikinen taistelu siitä, kuka "perii" Ahteen ja Jaakonsaaren äänet. Jotta tähän pääsisi, pitäisi Ahteen äänestäjille pystyä vakuuttamaan olevansa "kelpo jätkä", sukupuolesta piittaamatta.
Ja Jaakonsaaren saappaisiin ei niin vain hypätä. Liisa loi omalla toiminnallaan, persoonallaan ja terveen kriittisellä ajattelullaan itselleen oman äänestäjäkunnan, jotka eivät välttämättä ole puolue-uskollisia demarikannattajia, vaan saattavat hakea omaksi edustajakseen ihmisen myös muista kuin demareista. Mikään ei siis ole itsestään selvyys - ei myöskään se, keitä jäsenet jäsenvaalissa ehdokkaiksi asettavat.
Kampanjat ovat kovaa kyytiä jo käynnistyneet. Meikä kyllä ottaa tässä vaiheessa vielä rauhallisesti; aikaa on jäsenvaalin tulokseen ja aikaa on harkintaan.
Mukaan lähteminen vaatii kovat taloudelliset panostukset- tiedän kun olen ollut ehdokkaana vuoden 1993 -jälkeen jokaisessa vaalissa ja aina maksanut kampanjat omalla rahalla.
Mottoni on tässäkin asiassa se- että oma toimintani politiikassa, teot ja tekemättä jättämiset ovat se valttikortti, joka parhaiten puree. Onneksi vaalirahakohu varmaankin hillitsee älyttömyyksiä rahankäytössä seuraavien vaalien alla!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
