Poliitikon hämmästystä ja kummastusta

Kun Yle kyseli ihmisiltä, mistä he olisivat valmiita luopumaan, oli esitysten kirjo aikamoinen. Yksi ehdotti lapsilisistä luopumista, toinen olisi valmis puolittamaan opintotuen, jos nostettaisiin sitä tulorajaa, minkä opiskelijana voi tienata. Jotkut olisivat valmiita korottamaan veroja, mikä kohdentuisi oikeudenmukaisesti ja rokottaisi eniten hyvin ansaitsevia tai suurituloisia.

Nyt hallituksen politiikalla on jotenkin pallo hukassa. Uhkaillaan jos jonkinmoisilla lakiesityksillä, joiden valmistelijat kertovat seuraavana päivänä, ettei siihen ja siihen vedoten tällainen lakiajattelu olekaan mahdollista. Silloin hoksataan, että kätilöthän ne vasta viisaita ovat, kun avasivat hallituksenkin silmät.

Joku voisi viisastella, ettei pystytä Oulussakaan. Täällä kuitenkin on yritystä. Politiikassa ei, ainakaan räikeästi, näy hallitus/oppositioasetelmaa. Tätäkin voisi arvostella, mutta kyllä yhdeksän valtuutetun panos olisi kuin kannettu vesi kaivoon, ettei päästäisi mukaan valmisteluun ja ellei meitä kuunneltaisi. Päätöksiä Oulussa ei tehdä hätiköidysti vaan tarkkaan pohtien ja tutkittuun tietoon pohjautuen.

Hyvinvointipalveluissa tehdään myös remonttia, hallinnon keventäminen on osa suurta kokonaisremonttia. Hyvinvointikeskukset ovat - ainakin osittain päässeet lapsentaudeistaan ja ajanvarauksen suunnittelu etenee.
Seuraavaksi saadaan nettiin reaaliaikainen info siitä, millaiset jonot missäkin keskuksessa on. Ihminen voi myös valita, meneekö Kiiminkiin vai Kontinkankaalle – riippuen siitä, miten siellä on jonoja. Seuraava etappi olisi saada sairaanhoitajan/ sosiaalityöntekijän hoidon tarpeen arviointikäynnit nettiajanvaraukseen – niin kuin yksityisellä on toimittu jo vuosia.

Olen ikäni ollut kyselijä ja hämmästelijä – perisynti. Nyt minä hämmastelen ja kummastelen sitä, kuinka meidän sosiaalityön palveluja tarvitsevat ihmiset on luokiteltu organisaation puolelta vähintään rettelöitsijöiksi jos ei peräti vihaisiksi kuntalaisiksi, joilta pitää suojautua kaikin tavoin. Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa ovet ovat käytävälle lukossa ja vielä jokaisen vastaanottohuoneen ovi on tietääkseni lukossa. Huoneissa on kameravalvonta, turvaovet ja vartija aina paikalla.

Jos olisin sosiaalipalvelujen asiakas, niin johan sitä tuntisi itsensä vähintään kriminaaliksi. Kuitenkin nämä samat ihmiset jonottavat akuuttivastaanottoon, käyvät työkkärissä ja Kelalla asioimassa ihan tavallisten ihmisten joukossa. No huh huh tätä Oulun systeemiä!”

Toimintakulttuuri työelämässä näyttää Suomessa olevan perin kummallinen. Kun yritysveroa alennettiin, suuri viisaus oli, että olisi syntynyt uusia työpaikkoja – mutta sinne ne säästöt tupsahtivat osakkeennomistajien taskuun. Porvarihallitus painaa päälle työnantajien etuja valvoen. Sitäkin minä hämmästelen ja kummastelen. Eikö hallituksen ja eduskunnan pitäisi ajatella valtaväestöä, joka kuitenkin koostuu tavallisista hämmästelevistä pulliaisesta – niin kuin minä!