Sote-soppa se vain sakkenee

Monet sekä kuntalaisista että myös päättäjistä kyselevät ihmeissään sote-uudistuksen perään. Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, missä uudistuksen valmistelussa ollaan oikein menossa. Kunnissa, tulevilla viidellä sote-alueella, tehdään kuumeisesti valmisteluja siihen, että oltaisiin edes jollakin tolalla, kun se kauan odotettu sote-palvelujen järjestämislaki saadaan eduskuntakäsittelyyn. Tätä valmistelutyötä ei ilmeisemmin koordinoi valtakunnallisesti kukaan, sillä jokaisella Sote-alueella ollaan muodostamassa omannäköisensä tapa valmistella järjestämistä.

Ja just kun ollaan hieman varmempia siitä, että lakiesitys saadaan vielä tällä hallituskaudella, kuullaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen suulla, että lakiesityksessä on lukuisia kohtia, jotka ovat perustuslain vastaisia. Virallista lausuntoa vielä odotellaan.

Ei ihme, että uudistus on saanut kansan keskuudessa nimen Sote-soppa, niin monta on asiassa kauhanvarteen tarttunut. Monet jopa odottavat, että koko uudistus siirtyisi vaalien yli.

Kun kuuntelee Sote-alueilla etenevää valmistelua, sitä, miten kunnissa jo tapellaan, kuka istuu johtoryhmässä, kuka pääsee ohjausryhmään, kuka tulee valituksi edustajainkokoukseen, ei voi kuin ihmetellä! Eikö uudistuksen tarkoitus ollut keventää hallintoa ja parantaa kuntalaisten saamia palveluja?

Minulle selitetään, että prosessi vaatii erilaisten, järjestelyä esivalmistelevien ryhmien perustamista, mutta taitavat nämä perustelijat vain petata omia paikkojaan hallinnossa.

Miksi sote- uudistusta ei lähdetty tekemään nykyaikaisesti asiakkaasta / kuntalaisesta ja hänen tarvitsemista palveluista käsin?

Mikä viisaus on siinä, että valtakunnassa pitää olla erillinen järjestäjätaho, kun lukuisat pienemmät, vuosia kestäneet kokeilut ovat osoittaneet systeemin toimimattomuuden ja kalleuden? Ilmeisesti kaikkien puolueiden kuulemilla asiantuntijoilla ja mallin valmistelijoilla on ollut laajempaa aineistoa ja tietoa, kuin allekirjoittaneella.


Valtakunta tuottaa lukuisia selvityksiä, tutkittua tietoa siitä, miten kustannustehokkaasti sekä palveluja parantavasti pitäisi asiakkaan/kuntalaisten palveluketjut toimia. Ihminen tarvitsee arjessa pärjäämiseensä ja terveydellisiin ongelmiinsa etupäässä perusterveydenhuollon palveluja. Jos hänen ongelmansa on laajempi, palveluketjuun suunnitellaan hänen tarvitsemansa erikoissairaanhoito.

Tämän suunnitelman toteuttamiseen osallistuvat sen jälkeen toimintayksiköt ja ammattilaiset, joilta kuntalainen kuvitteellisesti ”ostaa” palveluja, aivan samalla tavalla, kun hän ”ostaa” palvelunsa silloinkin, kun tarvitsee apua normaali arven pyörittämiseen. Kun vielä päästään siihen, että nämä palveluketjut suunnitellaan yhdessä asiakkaan/ kuntalaisen kanssa, voidaan aidosti sanoa, että ihminen omistaa omat sote-tietonsa.

Ja kun toimiviin palveluketjuihin perustuva toiminta on saatu kasaan, rakennetaan sille toimiva hallinto eikä päinvastoin, kuten nyt tehdään. Silloin voidaan aidosti puhua remontista joka etenee palveluista käsin eikä sorru rakentelemaan järjestäjätahon hallinto-himmeleitä.

Minulle on sanottu, ettei rahoitusta voida ohjata suoraan tuottajille, koska silloin ei tapahdu mitään uudistusta. Minäpä väitin toisin!

Uskallan jopa väittää, että mitä lähemmäs asiakastyötä mennään, sitä innokkaammin työnsä ammattilaiset ja osaajat osallistuvat palvelujen kehittämiseen. Työntekijöiden omat innovaatiot ja oppimismotivaatio on vain otettava käyttöön ja heitä on motivoitava, luotettava heihin ja annettava mahdollisuus.

Miksi pitää Suomen kokoisessa maassa olla viis järjestäjää, kun asia voitaisiin hoitaa niin, että järjestäjänä ja rahoittajana toimisi yksin valtio, joka lähtee rahoittamaan kuntalaisten palveluista käsin täysin uudelleen koordinoitua palvelujen tuottamista ja rahoittaa nämä palvelut yhdessä kuntien kanssa.

Totuus on, että iso laiva kääntyykin hitaasti, mutta kannattaako vääntää ruorista niin paljon, että kapsahtaa karille heti alkuunsa.